"No niin", puhkesi hän kärsimättömänä puhumaan, "te tuotte kai hyviä tietoja meille, ainakin toivon sitä?"
"Jumala paratkoon, en, arvoisa isä, Katillo piispa!" vastasi kaniikki.
"Eivätkö he siis suostu…"
"Eivät!"
"Vai niin, etteivät he siis todellakaan suostu allekirjottamaan ja minä ja kaikki nämät jalot herrat emme kuitenkaan ole säästäneet vertamme emmekä henkeämmekään heidän edestänsä… Mitä he sitten sanovat? Mikä on heidän tahtonsa?"
"Herra Niilo Sture!"
"Ja eivätkö he sitten mielestänsä ole vieläkään saaneet tahtoansa siinä suhteessa esiin…? Onhan jalo Steen ritari kolmenkymmenen miehen kanssa jo ratsastanut serkkuni luo saadakseen tämän asian kerrankin päättymään!"
Kaniikki seisoi piispan puhuessa liikkumatonna kuin marmoripatsas.
Mutta kun tämä oli lopettanut lausui hän:
"Talonpoikain lähetit seisovat ja odottavat täällä ulkopuolella päästäkseen teidän puheillenne… Voitte itse helpoimmin huomata, miten taipumattomia he tässä asiassa ovat."
"Tuhat tulimmaista, antakaa heidän sitten tulla sisään!" huusi piispa ja ojensi itsensä suoraksi korkeassa tuolissaan.