"Akselinpojat eivät ole ystäviänne, herra kuningas, sen tiedätte te aivan hyvin… Olavi herra pitää Gotlantia hallussaan, Åke herra, neiti Ilianan isä, taas Varbergia. Iivari herralla on hallussaan Lillö Skånessa. Ja kaikki ovat he Kristian kuninkaan puoluelaisia. Eerikki herra on tosin teidän miehiänne, mutta veri on kuitenkin sakeampaa kuin vesi, sanotaan… Jos nyt tulee tiedoksi, että minä olen antanut kavaltajat ilmi, niin pitävät tietysti heti mahtavat Akselinpojatkin minua vihamiehenään…"
"Ah… Nyt alan ymmärtää tarkoituksenne… No niin ritari, mutta miten luulette sen heidän tiedoksi tulevan. En aio ainakaan minä käydä sitä heille kertomassa…"
"Kuningas, kuningas", puhkesi Jost teeskennellyllä närkästyksellä puhumaan, "kuinka voitte ajatellakaan sellaista. Enhän ole koskaan tahtonut salassa pitää tai katua, mitä kerran kuninkaani hyväksi olen tehnyt… Päinvastoin olen aina pitänyt sitä suurimpana kunnianani… Ei, ei … kokonaan toista aioin teiltä pyytää…"
"Sanokaa se pelkäämättä vain, Jost", kehotti kuningas, jonka sydän yhä enemmän heltyi hyväätarkoittavan ja uskollisen palvelijansa puheesta, "tapaan pitää sanani, koski se sitten asiaa mitä tahansa."
"Mahtavan kuninkaani puoltosanaan olen pannutkin kaiken toivoni", virkkoi ritari kainosti. "Siten olen ajatellut voivani asettaa mahdin mahtia vastaan… Ja jos kerran teidät saan puoltajakseni, niin en silloin pelkää salaisia vihollisiani täällä kotona, enkä julkisia Kristian kuninkaan kannattajissa, en edes herra Olavi Akselinpoikaa."
"Hyvä, hyvä", virkkoi kuningas, "voimme siis ajatella asiaa."
"Siinä teette oikein kuninkaani… Kuitenkin täytyy minun tunnustaa, että olisin onnellisin mies maailmassa, jos ainakin niin paljon lupaisitte, ettette vastusta rakkauspuuhiani. Sillä suoraa myötävaikutusta ei minun kai sovi teiltä odottaa?"
"En tiedä, miksi en voisi myöntyä, Jost … miksi en auttaakin uskollista ystävääni sellaisessa asiassa?"
Ritari lankesi polvilleen kuninkaan eteen, tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä.
"Minulla on siis sananne, kuningas … olen saanut sen… Oi, toistakaapa se kerta vielä!"