Yritys onnistuikin odottamattoman hyvin. Hän pääsi pian kentän yli ja tuli puiden varjoon, jossa hiipi varovasti kappelin pienelle ikkunalle.
Siellä keskustelivat molemmat varjot, ylhäinen ja nöyrä keskenään.
"Missä sukulaiseni, herra Niilo Eerikinpoika on?" kysyi edellinen.
"Sitä en tiedä, teidän armonne", vastasi jälkimmäinen, "mutta herra Eerik Akselinpoika on useiden neuvosherrain kanssa kaupungissa. He ovat keskustelemassa herra Niilo Sturen kanssa piispantalossa."
"Jumalan nimessä, miksi ei veljeni, David-herra, ehkäissyt sitä purona…!" huudahti ylhäinen mitä suurimmalla katkeruudella ja suuttumuksella. "Silloin kun ritari ratsasteli pakolaisena metsissä vaan muutamia miehiä mukanaan, ja kun hänellä oli kolmesataa parhaintani seuranaan… silloin se olisi ollut helppo tehdä…? Nyt se on myöhäistä!"
Tuli pieni hiljaisuus.
"Mahtava oli Tord-marskikin, ja kaikkien vihollistensa kauhistus", sanoi joen toiselta puolelta tulleen ääni, "mutta niin mahtava kuin olikin, hänkin kukistui?"
"Mitä tarkoitat, mies?" kysyi toinen äkkiä.
"Sitä teidän armonne, että hyvä pää voi saada aikaan paljon, josta mahtava ei tiedä uneksiakaan!"
"Marski, Tord-herra… hänet murhattiin sängyssään yöllä. Hänet murhasi miestensä päällysmies… rupeisitko sinä herra Niilo Sturen palvelukseen?"