"Judas!" huusi syvä ääni aivan vieressä, mutta niin kolkosti ja käheästi, kuin kylmä ilma olisi pusertunut yhteen synnyttäen valtavan voihkauksen.
Kaniikki kauhistui kalveten.
"Kuka se on?" kysyi Niilo. "Ken huutaa?"
"Judas!" kuului sama kammottava ääni toistamiseen.
Kylmä hiki nousi kaniikin otsaan, ja hänelle tuli kiire pois porttiholvista, mutta käheä ääni huusi hänen jälkeensä:
"Judas… kolmekymmentä hopearahaasi on luettu ja köykäiseksi löytty… sinun hetkesi lyö pian… pian… pian!"
Niilo katseli kummastuneena ympärilleen. Kaniikki oli kadonnut, mutta holvin hämäryydestä astui esiin laiha, kuihtunut olento, jonka silmät paloivat hirvittävästi.
Se oli hurskas Andreas-veli, arkkipiispa Olavi vainajan kansleri.
III.
Kuningas vai talonpoika?