Hän kääntyi äkisti ja huomasi Siggen.
"Mitenkä sanoitkaan, mies?" lausui hän istuen taas nojatuoliinsa ja käärien avaraa nuttua ympärilleen, "miten sanoit? Tahdotko täyttää lupauksesi?"
"Tahdon!"
"Puheemme keskeytyi… kerroit karhusta, jota ajetaan… sinä voit kiertää sen?"
"Niin… mutta muistakaa, että se voi sitä ennen kaataa parhaan lehmänne… tarkoitukseni on tehdä hänet vaarattomaksi ja pakottaa hänet kulkemaan teidän asioillanne."
Arkkipiispan poskille nousi heikko puna, ja hänen silmänsä elostuivat omituisesti. Tällaista kieltä hän nähtävästi paremmin ymmärsi kuin veljensä puheita.
"Puhu suusi puhtaaksi, mies!" kehotti hän, "puheesi miellyttää minua!"
"Aion lyödä karhun sokeudella", jatkoi Sigge, "ettei hän ymmärrä omaa parastaan, vaan lyö toisella käpälällään toisen vialle… silloin voitte, luulen, panna riimun hänen päähänsä, ja annatte sen siinä olla…"
"Ja toinen käpälä on…?"
"Herra Niilo Sture!"