"Ikäänkuin ette älyäisi, keitä ne ovat… Niilo-herra on tietysti toinen…"
"Ja Steen-herra toinen… Ymmärrän!"
"Oikein, ja jos toista niistä pidetään piilossa, on tehtäväsi puolta helpompi ja varmempi…"
"Ilman epäilystä!"
"Siis myöskin: jos voimme pitää nuo haukat toisistaan erillään, niin että toinen karttaa toistaan, ja että he vihdoin etsivät toisiaan taistellakseen keskenään… niin onhan se sinulle voitoksi!"
"Ha-ha!" nauroi Luukas-mestari, "nyt pistin langan silmään umpimähkään, ystävä… Mutta sama se, huomaan, että voimme olla hyödyksi toisillemme, vaikkemme tosin niin, kuin sinä luulet, sillä nyt olet kerjännyt vaan omaan pussiisi, sitä et voi kieltää!… Haukat ruvetkoot toisiaan vihaamaan, niin kyllä… siihen minä suostun. Minä peitän kyllä toisen silmät, niin että hänen silmänsä ja korvansa kääntyvät nurin."
"Hyvin puhuttu, mestari!" huudahti Sigge kohottaen oluthaarikkaa ja nauraen täyttä kurkkua veranleikkaajan puheelle, jonka terävää pistosta hän ei ollut huomaavinaan. "Mutta", lisäsi hän, "työstä palkka, tyhjästä ei mitään… mitä tahdot minulta?"
"Samanarvoisen työn takaisin, kun aika tulee…"
"Joka koskee…?"
"Senkin saat tietää, kun aika tulee!"