Hatting. Olkoon menneeksi! Ehkäpä minä Rönnowin kamarista löydän sikarin suuhuni ja sanomalehden käteeni.
(Menee Rönnowin huoneeseen.)
Kolmas kohtaus.
Rouva Hatting. Rönnow.
Rouva Hatting. Kunpahan saisi käsiinsä jonkun vanhan palvelijan, joka tietäisi jotain. — Mutta täällä ei näy ketään. (Rönnow tulee eteisestä.) Herra Rönnow! Ettekö vielä ole saanut puhutella häntä?
Rönnow. En, minä koetin päästä sisälle toista tietä. Mutta hän on lukinnut molemmat ovet, eikä vastaa, vaikka minä huudan häntä.
Rouva Hatting. Voi, kuinka minä säälin teitä. Enkö voi millään tavalla auttaa?
Rönnow. Tässä ei auta mikään. Minä olen käyttäytynyt kurjasti häntä kohtaan.
Rouva Hatting. Tekö?
Rönnow. Minun olisi pitänyt itse sanoa se hänelle, — jos koko tuo tuumani nyt on oikea, niin… jos se on oikea…! Minä en voinut mennä Holmin luokse. Minä riensin vaunujen jälessä kotiin, mutta tulin liian myöhään.