Neljäs kohtaus.
Rouva Hatting. Margrete. Rönnow (seisoo ovessa ja katselee ulos).
Rouva Hatting (itsekseen). Tuo on varmaankin hänen uskottunsa (lähenee Margreteä). Oletteko kuullut mitään rouvasta?
Margrete. En.
Rouva Hatting. Kunpa nyt tietäisi, mitä olisi tehtävä! Mitä jos haettaisiin Knudsen!
Margrete. Knudsen!
Rouva Hatting. Niin, rouva Rönnow näkyy suuresti luottavan häneen.
Margrete. Niin tosiaan. Mutta minä en tiedä, missä Knudsen on.
Rouva Hatting. Sepä ikävää. Kyllä kai Knudsenkin puolestaan pitää rouva Rönnowia suuressa arvossa.
Margrete. Ei ole ketään ihmistä, jota hän pitäisi niin suuressa arvossa, kuin rouva Rönnowia. Hän on kunnioittanut ja rakastanut häntä nuoruudestaan asti.