Rönnow. Se saa jäädä tällä kertaa.
Hatting. Se on kieltämättä johdonmukaista. Oma asianne. Minulle se on yhden tekevää.
Seitsemäs kohtaus.
Rönnow. Hatting. Knudsen.
Knudsen. Herra Rönnow!
Rönnow. Knudsen, tekö täällä?
Knudsen. Minä läksin teitä hakemaan, sillä minä huomasin, että teitä tarvittiin kotona. Matkalla minulle kerrottiin, että teidän oli nähty käyvän jalkaisin kotiin päin. Minä heti käännyin takaisin. Nyt kertoi rouva Hatting, mitä täällä on tapahtunut, ja minä vakavasti pyytäisin teitä puhumaan asiasta rouvanne kanssa. Se on aivan välttämätöntä.
Rönnow. Minä olen kyllä koettanut päästä hänen puheilleen, mutta hän ei tule ulos.
Knudsen. Teidän täytyy vaatia häntä tulemaan, nyt ei auta enää viivytellä. Onhan miehellä oikeus puhutella vaimoaan, silloin kuin hän tahtoo. Käyttäkää oikeuttanne! Sanokaa, että hänen täytyy tulla!
Hatting. Mitä? Tahdotteko te sitä?