Knudsen. Elämässä on hetkiä, jolloin miehellä ja vaimolla täytyy olla oikeus sanoa toisilleen: sinun täytyy!
Hatting. Ohoh, vai pitäisi vaimollakin olla se oikeus? Ei kiitoksia, siihen satimeen en minä mene! — Herra Rönnow, vaikka te ette tahtoisikaan minun neuvoani seurata, niin minä sanon kuitenkin teille, että tämä on kaikista hulluin keino. Sanokaahan vaan: "sinun täytyy", "sinun pitää", niin saatte nähdä, että hän ennemmin kuolee nälkään, kuin tottelee teidän käskyjänne.
Rönnow. Ei, Knudsen on oikeassa. — Tehkää hyvin ja poistukaa hetkeksi!
(Hatting ja Knudsen menevät puutarhaan, Rönnow sulkee
oven heidän jälkeensä.)
Kahdeksas kohtaus.
Rönnow. Sitten Eeva.
Rönnow (asettuu Eevan oven eteen ja sanoo pontevasti). Eeva, minä, sinun miehesi, tahdon puhutella sinua. Minä en voi odotella kauemmin — sinun täytyy päästää minut sisälle tahi tulla itse minun puheilleni!
Eeva (astuu ulos ovesta).
Rönnow. Eeva! Rakkahin!
Eeva. Anna anteeksi, etten vastannut ennen, kun sinä minua kutsuit! Minä en voinut.