Rönnow. Tule tänne!
Eeva. Minun täytyy ensin puhua suuni puhtaaksi! Minulla on niin paljon sanottavaa.
Rönnow. Eihän siinä ollut perää, mitä sinä sanoit Haraldista? Minä en usko sitä, minä en uskoisi, vaikka sinä itse vakuuttaisit, mutta sano kuitenkin, ettei se ole totta!
Eeva. Ei se ole totta, mutta se oli synti.
Rönnow. Niin, sinua itseäsi kohtaan.
Eeva. Ei, sinua kohtaan, se oli kapinaa. Minä en käsittänyt asemaani, en ole koskaan sitä käsittänyt. Miksi sinä sen minulta salasit? Kuinka hennoit antaa minun olla siinä väärässä luulossa, että me olimme tasa-arvoiset?
Rönnow. Eeva, kuule minua. Me olemme tasa-arvoiset.
Eeva. Niin, Jumalan edessä… sen minä kyllä tiedän, sitä sinun ei tarvitse minulle sanoa. Mutta täällä — maailmassa — minä olen sinun palvelijasi.
Rönnow. Et ole.
Eeva. Olen kyllä. Jos olisit sanonut sen ennen, niin kenties en olisi siksi tullutkaan.