(Nojaa Rönnowiin ja kuiskaa hänen korvaansa).
Rönnow (syleilee häntä). Sinä armahin, rakastettu!
Yhdeksäs kohtaus.
Rönnow. Eeva. Margrete. Haraldin kanssa (eteisestä).
Eeva. Harald, oma pikku poikani! Nyt sinä taas olet äidin oma lapsi (hyväilee Haraldia). Sanoppas nyt hyvää iltaa isälle ja suutele isää, sillä sen isä ansaitsee… Margrete, uskollinen ystävä, nyt on kaikki asiat taas hyvin.
Margrete. Eikö varatuomari ollutkaan oikeassa?
Rönnow. Oli kyllä, mutta siitä me emme välitä. Me emme käytä enää varatuomaria.
Eeva. Emme, me noudatamme omaa lakiamme, joka on aina ollut meidän ohjeenamme. Nyt se on kestänyt koetuksensa.
Margrete (epäillen). Kunpahan olisi!
Eeva. Sinä epäuskoinen, paha tyttö! Kuinka saatat epäillä nähtyäsi kaiken sen, mitä tänäin on tapahtunut!