Rönnow. Niin olemme tehneet ja niin tahdomme vastakin tehdä; mutta sinä aina liioittelet.
Rouva Hatting (kiihkeästi). Kun te sanotte, että me valehtelemme miehillemme…
Hatting. Niin siinä on kieltämättä hiukan totta.
Rouva Hatting. Hatting!
Hatting. On kun onkin, Lili! Siinä on hiukan verran totta, mutta se totuus on liioiteltu — ja liioiteltu totuus sisältää aina hiukan valhetta. — Niin, hyvä rouva, perin vaikea on asettaa tarkkaa rajaa totuuden ja valheen välille. Se raja ei meidän silmissämme tahdo pysyä paikallaan.
Eeva. Minun silmissäni se aina pysyy paikallaan.
(Aviopuolisot puhuvat keskenään seisoen, Hattingit toisella,
Rönnowit toisella puolella näyttämöä).
Rönnow. Eeva, miksi sinä noin tahdot häväistä minua?
Eeva. Häväistä sinua? Itsehän sinä sen teet?
(He jatkavat keskustelua kiihkeästi).