(Menee).
Toinen kohtaus.
Eeva. Sitten Margrete.
Eeva. Hauska mies! Kunhan ei vaan Rönnow häneen suuttuisi. Oi, miksi en saanut mennä mukaan? Kun hänellä on nuo ihmiset seurassaan, niin kukaan ei oikein näe hänen hyvää sydäntään. (Margrete tulee). Margrete, minä tahtoisin vähän puhella teidän kanssanne. Knudsen kertoi minulle teidän elämästänne.
Margrete. Sen minä kyllä arvasin.
Eeva. Te olette syntyneet Köpenhaminassa, ettekö ole?
Margrete. Niin olen.
Eeva. Knudsen sanoi, että teillä on surullisia muistoja lapsuudestanne.
Margrete. Surulliset ajat alkoivat vasta silloin, kuin minä olin täyttänyt kaksitoista vuotta. Siihen asti oli lapsuuteni koti onnellinen. Isäni oli puuseppä, hän teki ahkerasti työtä ja oli säännöllinen elämässään.
Eeva. Mikä sai aikaan muutoksen?