SIEVÄ. Voi voi, taivas sen suokoon, — sillä min'en millään ehdolla soisi hänen olevan vanki. — Mutta miksi olet sinä noin suruinen? Kosk'et Stenforsia voi rskastaa, täytyy hänen kai tyytyä kovaan onneensa.
LAURA. Niin, mutta minä olen hänen tähtensä hylännyt toisen.
SIEVÄ. Salmelanko?
LAURA. Hänet!
SIEVÄ. Ja nyt luulet sydämestäsi rakastavas häntä?
LAURA. Luulen!
SIEVÄ. Helpostihan se on parannettu. Voithan sinä sanoa halle, että nyt rakastat — — —
LAURA, Minäkö sanoisin hänelle, — ei, se ei sovi. Minä hylkäsin hänet.
Huomasithan, kuinka kiire hällä oli täältä lähtemään.
SIEVÄ. Noo, se kyllä kohta korjatuksi tulisi, kuin vain olisin varma siitä, ett'eivät ne ole vankeja.
Kuudes kohtaus.