Entiset. Risto.
RISTO (näyttäikse ovessa). Olkaa huoletta!
SIEVÄ (huudahtaa hiljaa).
RISTO. Älkää peljätkö, neitiseni! Minulla on parhaat aikeet. Olkaa hyvä, tulkaa vähän tännemmäksi, sillä minä olen liian halpa astumaan keskelle huonetta.
LAURA (läheten häntä). Mitä te tahdotte?
RISTO. Minä tahdoin vain sanoa: nuo kaksi nuorta herraa ovat niin syyttömät kuin tekin siihen, josta heitä syytetään.
LAURA. Siitä olin minä jo ennalta vakuutettu.
RISTO, Niin, te olette kunnon ihminen; sitä minä aattelinkin. — Minä voin todistaa että nuo herrat ovat syyttömät.
SIEVÄ (läheten häntä). Niin, todistakaapa se!
RISTO. Vartokaa vähän; täss' on ensin muita seikkoja selvitettävä. — (Lauralle). Näettekö, minä tunnen osaksi teidän seikkanne, mutta mistä minä ne tunnen, sitä en nyt ennätä selittämään. — Varmaa on myöskin, että herra Stenfors on suuri hulivili, hän ei ole rehellinen teitä kohtaan. Hällä on toinen lemmikki Turussa.