LAURA. Mistä te sen tiedätte?
RISTO (näyttää punaisen kirjeen). Tästä. Katsokaa itse.
SIEVÄ (ottaa kirjeen). Kas, siinä se nyt onkin! Tämäpä verratonta!
LAURA. Ai'otko lukea ihmisten kirjeitä?
SIEVÄ. Hän antoi mulle luvan lukea sen, kun muka saisin sen käsiini.
Mutta yhdentekevä, tarvitaan tämä kuitenkin.
(Pistää sen taskuunsa).
RISTO. Ja teitä, neiti, pyydän minä sanomaan herra Salmelalle terveisiä siltä roistolta, jonka hän eilen tapasi.
LAURA. Mitä se merkitsee?
RISTO. Täyttäkää vain tämä pyyntöni! Ja sanokaa, että minä olen pannut hänen sanansa sydämelleni, että olen koko yön mietiskellyt niitä, ja että varmaan luulen vielä voivani tulla kelpo ihmiseksi. Hän saapi vielä joskus kuulla minusta hyvääkin. — Lupaatteko sanoa hänelle tämän?
LAURA. Lupaan!