RISTO. Ja sitte — teidän pitäisi pitää hänestä vähäsen, — kuuletteko! Hän on kelpo poika, se on varma; hän ansaitsee teidän suosionne paremmin kuin kukaan muu.
LAURA. Mutta kukas te olette?
RISTO. Odottakaa — me tulemme siihen kohta.
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Pettersson.
SIEVÄ. Kas, nimismies kiiruhtaa tänne!
RISTO. Hyvästi sitten! Ei, malttakaa — yhdentekevähän voipi olla.
PETTERSSON. Kuka tuo? Ahaa, sinä olet tuo Uudenmaan Antti, — eikö niin?
RISTO (talonpoikaisella murteella). Juu-u'!
PETTERSSON. Peijakkaan hyvä vain — että tulit; ne veijarit ovat niin saaturin kovaluontoisia. Min'en saa niitä tunnustamaan vaikka — — —