SALMELA. Se oli hänen kädessään toisien kukkien joukossa; hän kadotti sen aivan lähelle minua.
HEILIÖ. Ja sitte?
SALMELA. Siinä koko juttu.
HEILIÖ. Vai siinä koko juttu? (Antaa hänelle ruusun). Ole hyvä! Vai ei muuta! No, sellaisia seikkailuja ehkä sattuu joskus minullekkin, — Mutta etkö edes saanut tietää, mistä tuo tyttö oli kotoisin?
SALMELA. Eräs mies sanoi vaunujen olevan Wäinölän kartanosta.
HEILIÖ. Wäinölän! Ahaa, — sentähden sinä siis niin välttämättömästi tahdoitkin nähdä Wäinölän kartanon, joka muka on niin ihmeen ihanalla paikalla. Hahaha! Sinä olet oivallinen! — Ja sentähden tulit yht'äkkiä niiu riivatun juhlalliaeksi ja haaveksivaksi, — hahaha! Sepä hauskaa. — Niin, mutta totisiakin puhuen, — meidän pitäisi toki nähdä tuo Wäinölä, se ei liene kaukana tästä.
SALMELA. Niin, mutta mistä rahoja saadaan?
HEILIÖ. No, turha rahoista! Onhan sinun ruususi kokonaan käpristynyt, sinä tarvitset uuden. — Ken tuolta tulee?
Viides kohtaus.
Entiset. Risto.