BRIITA (kuulematta sitä, jatkaen Sievälle). Sarvettomat pässit ovat parempia! — Kas Laura-neitiä vaan!
Yhdestoista kohtaus.
Entiset, Laura, (lopulla) Strömberg, Salmela, Heiliö.
LAURA (tulee). Hyvää päivää, täti, tervetuloa!
BRIITA. Onko isäsi kotona?
LAURA. Isä — (katsoen Sievään) — ei?
SIEVä. Hän on pellolla ojamiesten luona.
BRIITA. Kas, Sievästä tulee sievä talon-emäntä; hän tuntee tarkkaan talouden seikat. Siksipä hän aina onkin iloinen ja hilpä.
SIEVÄ. Niin, herra Stenfors sanookin minun aina nauravan, pait iltasin, kun olen uninen.
BRIITA. Niin, niin, — "illan torkku, aamun virkku — — —." Hän vangitsee vielä monen pojan sydämen.