PETTERSSON. Älkää ollenkaan peljätkö, luottakaa vain minuun. Minä teen kaikki, mitä ihminen voipi.
STENFORS. Se riippuu siitä, minkälaista ihmistä te tarkoitatte.
PETTERSSON. Herra Stenfors, suokaa anteeksi, — ettehän te vain tehnekkään pilkkaa minusta?
LAURA (eriks. Stenforsille). Kuinka te saatatte noin armottomasti pilkata hyväluohtoista miestä?
STENFORS (eriks. Lauralle). Laura, jos toki tietäisitte, kuinka vaikea minun on pitää vireillä tätä lörpöttelemistä!
PETTERSSON. Tottakin, otinhan minä noiden rosvojen tunnusmerkki-luettelonkin mukaani, jotta paremmin voisitte olla rauhassa (kourii taskujaan). Missä se nyt onkaan? (Briitalle) Onko se sinulla — (etsien) se — — se — — signalementti pahuus?
BRIITA. Ei, — itsehän sinä sen otit.
PETTERSSON. Sep' oli ilkeää! — Enhän minä vain lie kadottanut sitä.
— — Mitäs kummia sitte tehtäisiin?
SIEVÄ. Noo, — tunnemmehan me ainakin toisen, — Venkka-Jussin.
PETTERSSON. Hahaha! Niinpä kyllä, — ja toisen tunnemme kirjoituksestaan — hahaha — koska hän on sihteeri!