STENFORS (ilkeästi). Niin, eihän verrattoman älyn sukkeluutta mikään voita. Hahaha!
PBTTERSSON. Ei, haha — —! Niin, mutta tottamaar sekin, meidän täytyy toki heti kotiin jälleen.
SIEVÄ. Ai'otteko nyt jo lähteä?
LAURA. Minä luulin teidän jäävän tänne iltaa viettämään.
STENFORS. Kuinkas rouvan pässin nyt käypi?
BRIITA. Te saatte tulla sen kanssa!
SIEVÄ. Kas tuolla kävelee kaksi vierasta sedän kanssa — — —
KAIKKI (rientävät uteliaina ikkunan luoksi).
SIEVÄ. — — Kaksi nuorta herraa. Oi, jospa ne toki tulisivat tänne! — — Kas, kuinka kauniisti tuo hymyilee puhellessaan, — tuo, joka kävelee sedän toisella puolella! — setä on näköjään mieltynyt häneen — — —
LAURA. Minä pidän enemmän tuosta toisesta. — —