PETTERSSON (hermona). Tätä min'en saa päähäni — — —
STRÖMBERG. Minä tapasin heidät tuolla maantien varrella.
TOINEN NÄYTÖS.
Huone nimismies Petterssonin luona.
Ensimmäinen kohtaus.
Risto (yksin).
RISTO (tulee, puhuen talonpoikaisella murteella ulospäin). Jassoo, vai pitää mu'v vartoo't tääl'? (Luonnollisella äänellään). Paljon olen minä tosin elämässäni uskaltanut, mutta tämä on toki hävyttömin kaikista konnantöistäni. Varas käy visiitillä poliisin luona, joka juuri nuuskielee häntä. — Kuolema ja kiusaus! On tämäkin juoni! Mutta se pisti päähäni kuin salama — enkä minä milloinkaan laske hyvää juonta sivuitseni. Ja kyllä se onnistuukin, — kun varas vain on sukkela ja poliisi on tuhma. — Näinhän minä nimismiehen äsken ajavan pois puolisoinen ja palajavan yksin takaisin. Hän on siis tällä hetkellä ilman vaimoa tai, toisin sanoen, ilman tutkimis-älyä. — Kun vain saisin hyvin kauvas venytetyksi häntä nenästä ja siten hänen huomionsa poispäin itsestäni, niin olispa pirua, ellen minä — — —
Toinen kohtaus.
Risto. Pettersson.
PETTERSSON. Päivää, päivää! Sinäkö tahdoit puhutella minua?