RISTO. Sit' mää träffäsin toril' meirän pitäjän hantelsmanni'n kans, ja hä'm pyysi mun tuleman kuormaa ottamaan Turust' ja sil' matkal' mää nyt olen.
PETTERSSON. Mutta minä en saa päähäni, mistä sinä sait tämän kirjeen — — —
RISTO. Orottakas vaa'n, se tulee koht'. — Ja tuol' vähä'm matka' pääs' tuli muu' vastaan yks' kun ajoi korkjaa'n hevosen kans' — meinaten selkähevosen kans' — hän kattos minu'm päällee'n ja sanos: "Kuuleks', mihes sää menet", hän sanos. "Turust' kotja", mää sanosi'. "Meneks' kirkonkylän kautta vai'," hän sanos. "Menen oikee'm", mää sanosi'. — "Kuuleks', tieräks' mitä", — hän sanos — "Voiks' sää vierä piene'm preivi'v fall'eksmannil'", hän sanos. — "Ooja' — miks'ei", mää sanosi'. Ja sit' hän otti yhren kirjan taskustas ja sit' hä'm pani sen hevoset niskaa vastaa'j ja sit' hän kirjotti siihe'j jotaa'j ja sit' ku' hän oli kirjottanu', reväsi hä'm plarin kirjastas ja sit' hä'm pani sen kokoo'j ja annoi mul' ja sit' hän sanos: "Toss o'm markka, toimitaks' sen ny'?" — "Kyl' mää sen toimita'm", mää sanosi'. "Hyväst' sit", hän sanos, ja sit' hä'l löi hevost' selkää'j ja sit' mää meni'n.
PETTERSSON. Annappas tänne se kirje.
RISTO (kaivelee laskuissaan). Juu, kyl' mää sen — orottakas vähäj — juu, kas täs' se o'n ny'! (Aikoo, mennä). Hyväst' sit', — kiitoksii paljo'!
PETTERSSON. Älä, — odotappas vähän! Pitää toki katsoa, mitä tässä on
(Avaa kirjeen). Maisteri Saariolta, — kukas se on? (Lukee hiljan).
Mitä kummia! (Lukee edelleen). Onko se mahdollistat (Ristolle). Oletkos
varma siitä, että tämä on totta?
RISTO. Helvetis' kans' — anteeks' vaa'n — — se o'm paljo'm mahrollist' et' se o'v valhet' kaik' tyy'.
PETTERSSON. Mitä sanot?
RISTO. Niin, kuinkas mää sen tierän, herr pe-falleksman, en sunkaa'm mää ol' preivii kirjottanu'.
PETTERSSON. Niin, se on totta se. — Mitäs nyt on tehtävä? (Huutaa). Briita! Briita! Brigitta! — — Kas, nyt vasta muistan, hänkään ei ole kotona — —! Hm, hm! — Oliko se fiini mies, joka kirjotti tämän?