MATTI. Erehdyt, veikkoseni, siinä olet laskenut vallan väärää lukua.
RISTO. Enpähän. Sun täytyy! — Sinun avuttasi joudun minä kiikkiin, mutta sitten en ai'o säästää sinunkaan turkkiasi. Minä osaan oikeudessa kertoa yhtä ja toista sinustakin, ystäväiseni.
MATTI. Niin, mutta sinäpä et ilmaisekkaan minua.
RISTO. Ilmaisenpa, kuin ilmaiseukin. — Ellet nyt vain auta minua, pääset itse heti kruunun vormuun.
MATTI. Mitä vielä! Sittehän ei sulla enään olisikaan olopaikkaa, kun jälleen pääset irti.
RISTO. Hmhm! Sinä näytät tuhmemmalla, kuin todella olet. Sinulta minä tosin kernaammin tahtoisin rahat; sillä kun niitä ottaa oudoilta, herättää se aina huomiota. Mutta olkoon sitten! — Mikä on teidän nimismiehen nimi?
MATTI. Mikäkö hänen nimensä! Niin, — sitäpä min'en muista; mutta falleksmanniksi ne häntä haukkuvat.
RISTO. Onko se muuten kelpo mies? Tarkka poliisi?
MATTI. Niin no — kelpo mies — — saattaa olla. — Mutta ei hän niin vaarallisen tarkka poliisi ole, sillä hän on niin saakelin tuhma. Rouva oikeastaan toimittaakin kaikki virkakomennot.
RISTO. Sepä hyvä. Hän siis pian saadaan harhateille. Mikä on tuo suuri kartano tuolla metsän takana?