Kymmenes kohtaus.
Heiliö. Sievä.
SIEVÄ. No, nyt jo kai olette kyllästynyt ja väsynyt tähän herttaisuuteen.
HEILIÖ. Kuinka se olisi mahdollista, kun te olette oppaani.
SIEVÄ. Te pidätte siis maanviljelyksestä ainoastaan minun tähteni?
HEILIÖ. En — — enpä juuri; mutta teidän seurassanne pidän minä siitä kahdenkertaisesti.
SIEVÄ. Noo, hyi, miksi te noin sanotte? — Mutta kuuluu siltä, kuin ette olisi tyytyväinen siihen, mitä olette nähnyt. Ehkä haluatte jotakin vielä?
HEILIÖ. Jotakin? — Jos seikkoihin oikein pohjastapitäin ryhdymme, haluan minä todellakin paljon vielä.
SIEVÄ. Vai niin?
HEILIÖ. Tämän viimeisen puolentunnin ajan olen minä vain halunnut, toivonut.