BRIITA. Ei, kyllä meillä on täydet syyt epäillä niitä herroja.
STRÖMBERG. Tulisko noista kelpo pojista noin vain yht'äkkiä rosmoja.
Kyllä se on kummallista. Hehehe?
PETTERSSON. Semmoisia tapauksia on minun aikanani monta ollut.
BRIITA. Ja ajatelkaamme vain Sutkia. Hän on monta nimismiestä pettänyt; on nimismiesten kanssa veljenmaljankin juonut, on niiden kanssa "pruuri" ollut.
PETTERSSON. Niin, ja miettikääpä nimismiestä vetänyt nenästä; esimerkiksi semmoista, kuin minä! Sitä min'en saa päähäni, — vaikka totta se on. — Mutta minun tarkan silmäni sivuitse ei Sutkikaan koskaan olisi päässyt. Sillä, kehumatta itseäni, miaä olen jo viisikolmatta vuotta tässä pyhässä virassa ollut. Kun varas vain minun luokseni tulee, niin kyllä se varas on.
STRÖMBERG (miettii). Hehehe, — Sutki. Kyllä vain minäkin jo pian alan epäillä noita kelpo poikia. — Mutta onko velikin aivan varma siitä, että nuo herrat todella ovat rosvoja?
PETTERSSON (vaipastellen). Aivan varma — — todella rosvoja — —? Hm,
— — Hss! — — Sitä min'en saa päähäni, mutta — — —
BRIITA. Kyllä ne ovat rosvoja!
PETTERSSON. Ovat, ovat, tietystikin!
BRIITA. Nyt täytyy ruveta niitä tutkimaan vain!