SANTTU. Pitääks' se praatat' vai?
PAUKKU. Totta kai. Se on ihan välttämätöntä.
SANTTU. Nii' oikke'! O'ha' se! — S'on silviisii nii', ett' mull' o' siäll' kotoon' pian' trekool'maa kanss'. Siäll' kasvaa vähäse' tikkempeerii'. Mitäs noill' ny' sit' — mää funteeras'. Veisinks' mää noit' kaupungin vai? Tairais' niill' saar' jonkuse' lanti' kans'. Ja nii' se mu' muijaiki' sit' meinas'. No mitäs täst' sitt'! Tikkempeeri' korii' vaa ja mää matkall'!
PAUKKU. Ja tulit kaupunkiin?
SANTTU. Mää vai? Ei ny' sentäs! Sinn' om' pitkä tiä ja. Mutt' kyll' mää sitt lopuks' vissii' sinn' ehrii' ja.
PAUKKU. Ja siellä möit sinä sitten vaaraimesi?
SANTTU. E' mar ikkää! Kuinks' mää niit' olsi' myyny'?
PAUKKU. Kuinka niin? Eikö ne tehneetkään kauppaansa?
SANTTU. No, kas ku' mull' ei faaraamii ollukka', muu ku' tikkempeerii' vaa'!
PAUKKU. No, välipä tuolla! Etkö saanutkaan niitä myydyksi?