MANU nousee. Ei tepsi.
SANTTU. Tepsiipähän. Sinun täytyy! Jos minä joudun uudestaan käpälälautaan, niin saat sinäkin pistää siihen tassusi. Tiedänpä sinusta yhtä ja toista. Tiedänpä senkin, miten sinä Nilkku-Villeä paloittelit luonasi. — Nyt siis tiedät mistä tuuli käy.
MANU. Minun täytyy — aikoo mennä.
SANTTU estää häntä. No, no! Poikaseni! Ei kiirettä kirkkoon!
MANU. Ei minulla ole —
SANTTU. Kuules! Mikä on teidän nimismiehenne nimi?
MANU. Nimikö? Sitä minä en tiedä. Mutta vallesmanniksi häntä puhutellaan.
SANTTU. Onko hän tarkka poliisi?
MANU. Kissan jalat! Hän on kuuluisa yksinkertaisuudestaan. Rouva oikeastaan on herra. Hän komennon pitää.
SANTTU. Vai niin! Hänestä ei siis haittaa. — Mikä on tuon kartanon nimi tuossa lahden pohjassa?