ESIRIPPU
Kolmas näytös.
Sama paikka.
VUORINEN tulee Airion kanssa. Vai niin, vai olette ihastunut maanviljelykseen!
AIRIO. Olen — tällaiseen suuremmoiseen hommaan. Näin sitä pitää kartanoa asua! Tämä on aivan erikoista alallaan. Olen aivan hämmästynyt kaikesta mitä olen nähnyt.
VUORINEN. Se huvittaa minua! Huvittaa sanomattomasti.
AIRIO. Olen pienestä pojasta asti seurannut maanviljelystä kotona. —
Isälläni on maatila keski-Suomessa. Siksi olen oppinut pitämään siitä.
VUORINEN. Vai niin, vai niin! Minäkin olisin erinomaisen ihastunut maanviljelykseen, kun vaan keksittäisiin niin paljon koneita, että pääsisi vallan vapaaksi tuosta saaturin työväestä. Muuten olisi kyllä hyvä, mutta ne ne aina sotkevat asiat.
AIRIO. Niinkö?
VUORINEN. Niin, niin! Mailmassa on niin paljon hassutusta nykyään.
Täälläkin on kaikellaisia levottomia virtauksia —