Ikävällä miellä
Olen karkutiellä
Ja piilossa pensaikossa.
Tilaisuutta vaanin,
Hetkeäni vaalin,
Vaan mieli on ahdingossa.
Tähän loppuu työni,
Tässä viime yöni
Ma päätän nyt rikoksessa.
Suo nyt onni voittaa —
Anna mulle koittaa
Viel' onnela maailmassa!
(Katselee tarkasti ympärilleen.)
Hah! (Pujahtaa piiloon.)
LAURA tulee rakennuksesta ja istuu kuistille. Olen melkein varma, etten voi rakastaa herra Kaislaa. Tuskin tunnen edes myötätuntoisuutta häntä kohtaan. Toista on herra Merisaari. Hänestä huokuu vastaani jotakin ennen tuntematonta. Ja hänen poistuessaan jää jälelle suloinen kaiho.
Laulu n:o 9.
Illan siimes rauhan luopi,
Kummat mielehen mietteet saa,
Siimes-mieli tuskan tuopi —
Rauha kaihoa kasvattaa.
MERISAARI kulisseissa.
Ei voi lahden laine laulaa
Minun mieltäni lepohon.
Missä aavan aallot pauhaa
Siellä mullakiu lepo on.
(Tulee ajatuksissaan.)