SANTTU. Olen kerran — koettanut! Silloin, kun jouduin ensi kerran kiinni. Mutta kenties rukoilin väärien asioitten puolesta, koska se ei auttanut. — Minä luotan teihin. Sanokaa, voiko jumalaa rukoilla?
MERISAARI. Voitteko epäillä sitä?
SANTTU. Luuletteko, että minäkin vielä kykenen rukoilemaan?
MERISAARI. Aivan varmaan. Jumala ei teitä hylkää, jos vain hänen puoleensa tahdotte kääntyä.
SANTTU miettien. Kuulkaa — minä olen päättänyt matkustaa kauvas täältä, alkaakseni elämän alusta — rehellisellä työllä. Siinä luulin olevan kaikki. Mutta minä huomaankin, että on vielä muutakin tehtävä. Ja minä koetan tehdä kaikki. Te saatte vielä kuulla minusta! Jääkää hyvästi! Jumala teitä siunatkoon! (Pakenee akkunasta.)
MERISAARI. Hän on pelastettu!
ESIRIPPU.
Viides näytös.
Sama paikka kuin toisessa näytöksessä. Aamu.
PAUKKU. Ovatko ne vielä ylhäällä, tuolla?