Se vaara väistettiin sillä, että täti Kustaava otti minulta piiskan pois.
Minä mainitsin rumpari Tuoresta. Se oli minulle uutinen, että neljännesmies Tuoreen poika, Aukusti, oli päässyt perunajääkäreille eli ruotuväkeen rummunlyöjäksi. Hän oli nyt minun silmissäni erittäin merkillinen henkilö. Nelitoista vuotinen poika uhkeassa univormussa — miten se oli mahdollista?
Hänellä oli tummansininen takki, siinä punainen kaulus, tilkut olkapäillä ja pitkin hihoja juoksi poikittain kuusitoista hienoa vinonauhaa. Lisäksi vielä oli hänellä nahkainen miekan kannatin, joka oikealta olalta meni rinnan yli vasemmalle kupeelle, ja siinä riippui pitkä säilä eli sapeli. Päässä oli hänellä jonkunmoinen, kumollaan olevaa kivikuppia muistuttava päähine. Minusta näytti Aukusti Tuores tavattoman muhkealta, ja miten mahtavasti hän sitte vielä lyödä pamautteli suurta vaskirumpuansa! Kuului pitkien matkojen päähän, kuin hän aina päästi pärrytyksen rummustaan, taikka rummutti marssia, ja minun korvistani oli tuo meteli mitä kauniinta soitantoa.
Kun joku sattui minulta kysymään, miksi minä ajan oloon aioin, oli vastaus aina valmis: "minusta tulee rumpari."
Rumpari piti minusta tulla ja heti tullakin, mutta silloinhan minulla piti olla rumpukin. Mistäs ja kuinkas minä semmoisen saisin? Minä mietin ja tuumailin sinne ja tänne. Isä ei suostunut ostamaan minulle rumpua, eikä kukaan muukaan. Minä pyysin niin kauniisti, kuin osasin Tuoreen lainaamaan minulle omaansa, mutta se oli mahdotonta, sillä hän sanoi sen olevan kruunun omaisuutta.
Lotta auttoi minua pulassani. Muutamana päivänä menimme hän ja minä ullakolle. Oli niin hupaista mennä tuonne ylös katselemaan kaikenlaisia kapineita, joita äidillä oli siellä säilössä.
"Katsos, tästähän sinä saat rummun, Kalle", huudahti Lotta ottaessaan hyllyltä alas isän hattukotelon.
"Oivallisen, ihan mainion!"
Minä otin hattukotelon kanssani alas lastenhuoneesen. Se oli tehty pahvipaperista ja oli todella melkein pienen rummun näköinen. Eno Samuli teki minulle parin rumpupalikoita ja sitte sain hihnaksi yhden isän valkeista kaulaliinoista. Nyt se oli valmis. Minä takoa paukutin hattukotelon kansi-parkaa kaikin voimini ja sisarukset hihkuivat ilosta ja ihastuksesta.
Minä riemuitsin! Se oli sanomattoman hauskaa. Rummutin ja rummutin päivän päästään.