Aljetaan häitä valmistaa Pohjolassa, joita varten suuri vallaton härkä tuodaan Karjalasta. Sen sitte meren ukko saapi teurastetuksi; vv. 1-54. — Pohjolan emäntä keittää olutta ja valkeastansa leviää paksu savu ympäri maata. Lemminkäinen rientää katsomaan, olisiko sodan valkeita, ja nähtyänsä vaan olutta keitettävän härnää Pohjolan emäntää salmen takaa; vv. 55-92. — Oluen keitettyä, käytyä ja tynnyrihin saatua Pohjolan emäntä alkaa muita ruokia häätarpeiksi laitella; vv. 93-128. — Pohjolan emäntä laittaa kansaa häihin kutsumaan, käskee kutsuttamaan kaikki, Lemminkäisen yksin kutsumatta jätettämään; vv. 129-182.
Mitä nyt laulamme lajia, Kuta virttä vieretämme? Tuota laulamme lajia, Tuota virttä vieretämme, Noita Pohjolan pitoja, 5 Jumalisten juominkia. Mitä tuohon tuotettihin Ja kuta veätettihin, Rahvahan ravitsemiksi, Joukon suuren syömisiksi? 10 Kasvoi härkä Karjalassa, Sonni Suomessa lihosi, Ei ollut suuri, eikä pieni, Oli hän oikea vasikka: Hämehessä häntä häilyi, 15 Pää keikkui Kemijoella, Päivän lenti pääskyläinen Härän sarvien väliä, Kuun juoksi kesä-orava Häpähältä hännän päähän. 20 Sepä vallaton vasikka Karjalasta kaimattihin, Sata miestä sarviloista, Tuhat turvasta piteli, Härkeä taluttaessa, 25 Pohjolahan tuotaessa. Etsittihin iskijätä, Maan kamalan kaatajata, Suomen suurilta tiloilta, Vienosta Venäjän maasta, 30 Ruotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta periltä, Etsittihin, eipä löytty, Haettihin, ei havaittu. Etsittihin iskijätä, 35 Katsottihin kaatajata, Selvältä meren selältä, Ulapalta aukealta. Mies musta merestä nousi, Uros umpilainehista, 40 Ei tuo ollut suurimpia, Eikä aivan pienimpiä: Alle maljan maata mahtui, Alle seulan seisomahan. Heti kun näki eränsä, 45 Ruhtoi niskahan rutosti, Sorti sonnin polvillensa, Kylen maahan kyykähytti. Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: 50 Sata saavia lihoa, Kuuta kuusi tynnyriä, Noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. Siitä Pohjolan emäntä 55 Alkoi keitteä olutta Uuen puisen uurtehessa, Korvon koivuisen sisässä. Nousipa savu sakea, Auver ilmahan ajoihe, 60 Tuimilta tulisijoilta, Varavilta valke'ilta, Täytti puolen Pohjanmaata, Kaiken Karjalan pimitti. Tuop' on Ahti Saarelainen, 65 Itse kaunis Kaukomieli, Näkevi savun sakean Pohjoisilla maailmoilla, Arvelee, ajattelevi: "Mistä tuo savunen saapi, 70 Pieni on soan savuiksi, Suuri paimosen paloiksi." Jopa kaaloi katsomahan, Likeltä tähyämähän, Ei ollut soan savuja, 75 Eikä paimenen paloja, Olipa olut-tulia, Kaljan keitto-valke'ita, Sariolan salmen suulla, Niemen kaiskun kainalossa. 80 Siinä Kauko katselevi Suu vähiten väärällänsä, Virkki viimein katsellessa, Poikki salmesta sanovi: "Oi armas anoppiseni, 85 Pohjan ehtoisa emäntä, Laitappa oluet oivat, Keitä kaljat kelvolliset, Juotavaksi joukon suuren, Lemminkäisen liiatenki, 90 Noissa häissänsä omissa, Kera nuoren tyttäresi!" Itse Pohjolan emäntä Keitti ohraista olutta, Mehiläinen mettä kantoi 95 Kukan kultaisen kuvusta Oluelle käytteheksi, Kaljalle kohottimeksi. Siitä nousi nuori juoma Korvon koivuisen sisässä, 100 Kuohui korvien tasalle, Ärjyi päälle äyrähien, Tahtoi maahan tyyräellä, Lattialle lasketella. Pantihin olut punainen, 105 Mehu miesten käytettihin, Maan alle makoamahan Kivisessä kellarissa. Tammisessa tynnyrissä, Tapin vaskisen takana. 110 Siitä Pohjolan emäntä Laittoi keitot kiehumahan, Kattilat kamuamahan, Riehtilät remuamahan. Leipoi siitä leivät paksut, 115 Suuret talkkunat taputti, Hyvän rahvahan varaksi, Joukon suuren syötäviksi. Saipa leivät leivotuksi, Talkkunat taputetuksi, 120 Kului aikoa vähäisen, Pirahteli pikkaraisen, Olut tykki tynnyrissä, Kalja keikkui kellarissa: "Kun et laita laulajata, 125 Kunnollista kukkujata, Potkin poikki vanteheni, Ulos pohjani porotan." Siitä Pohjolan emäntä Pani kutsut kulkemahan, 130 Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, Kutsu rahvasta kokohon, Miesten joukko juominkihin, Kutsu kurjat, kutsu köyhät, 135 Sokeatki, vaivaisetki, Rammatki, rekirujotki, Sokeat venehin soua, Rammat ratsahin ajele, Rujot re'in remmätellös!" 140 "Kutsu kaikki Pohjan kansa, Ja kaikki Kalevan kansa, Kutsu vanha Väinämöinen Lailliseksi laulajaksi, Elä kutsu Kaukomieltä, 145 Tuota Ahti Saarelaista!" Tuop' on piika pikkarainen Sanan virkkoi, noin nimesi: "Miks' en kutsu Kaukomieltä, Yhtä Ahti Saarelaista?" 150 Tuop' on Pohjolan emäntä Sanan vastaten sanovi: "Siks' et kutsu Kaukomieltä, Tuota lieto Lemminkäistä, Kun se on kaikitse toraisa, 155 Aina tarkka tappelija, Tehnyt on häissäki häpeät, Pitoloissa pillat suuret!" Tuop' on piika pikkarainen Sanan virkkoi, noin nimesi: 160 "Mistä tieän Kaukomielen, Jotta heitän kutsumatta? — En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan emäntä, 165 Itse lausui, noin nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, Tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, Veitikka vesien luona, 170 Laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa." Siitä piika pikkarainen, Raataja rahan alainen, Kantoi kutsut kuusialle, 175 Keruhut kaheksialle, Kutsui kaiken Pohjan kansan, Ja kaiken Kalevan kansan, Nuotki hoikat huonemiehet, Kaitakauhtanat kasakat, 180 Yks' on aino Ahti poika, Senpä heitti kutsumatta.
Yhdeskolmatta runo
Sulhoiskansan läheneminen Pohjolaan; vävyn vastaan-otto pihalla; vv. 1-34. — Vävyn tupaan saatanta; vv. 35-66. — Sulho käypi sisälle, tekee tervehyksensä, laitetaan ylimäiseen sijaan; Pohjolan emäntä alkaa syöttää ja juottaa vierahia; vv. 67-102. — Väinämöinen oluen ääressä rakenteleikse laulamaan; vv. 103-150. — Väinämöinen laulelee ja lopulta toivottelee onnea ja menestystä Pohjolan väelle; vv. 151-190.
Kuului suolta ruoskan roiske, Rannalta re'en ratina, Aisan kalke kaivotieltä; Tuop' on Pohjolan emäntä Arvelee, ajattelevi: 5 "Mi tämä väki väjyvi Minun raukan rannoilleni, Suurtako sotaväkeä?" Kaaloi tuota katsomahan, Likeltä tähyämähän, 10 Ei ollut sotaväkeä, Oli suuri sulhaiskansa, Vävy keskellä väkeä, Hyvän rahvahan raossa. Itse Pohjolan emäntä 15 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Luulin tuulen tuulevaksi, Pinon pystyn viereväksi, Meren rannan roikkivaksi, Someren karehtivaksi, 20 Eipä tuuli tuullutkana, Pino pysty vierrytkänä, Meren ranta rauennunna, Someret karehtinunna, Vävyni väki tulevi, 25 Saoin kaksin käänteleikse." "Pois pojat, ulos urohot, Pihalle pisimmät miehet, Rinnuksia riistamahan, Rahkehia raastamahan, 30 Aisoja alentamahan, Viemähän vävy tupahan Hivuksin hatuttomana, Käsin kintahattomana!" Siitä Pohjolan emäntä 35 Itse tuon sanoiksi virkki: "Vuotas katselen tupoa, Jos sopii vävy tupahan, Ilman uksen ottamatta, Pihtipuolen purkamatta, 40 Kamanan korottamatta, Kynnyksen alentamatta." "Ei mahu vävy tupahan, Hyvä lahja laipiohon, Vävy on päätänsä pitempi, 45 Korvallista korkeampi." "Kamanat kohottukohot Lakin päästä laskematta, Kynnykset alentukohot Kengän kannan koskematta, 50 Pihtipuolet välttyköhöt, Ovet ilman auvetkohot, Vävyn tullessa tupahan, Astuessa aimo miehen!" "Kiitos kaunoisen Jumalan, 55 Jo saapi vävy sisähän! Vuotas katsahan tupoa, Silmeän tuvan sisähän, Onko täällä pöyät pesty, Lavitsat vesin valeltu, 60 Siivottu sileät sillat, Lautalattiat la'aistu." "Onp' on täällä pöyät pesty, Lavitsat vesin valeltu, Siivottu sileät sillat, 65 Lautalattiat la'aistu." Sulho tungeikse tupahan, Alle kattojen ajaikse, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Terve tänneki Jumala 70 Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen!" Sanoi Pohjolan emäntä: "Terve, terve tultuasi Tänne pienehen pesähän, 75 Matalaisehen majahan, Honkaisehen huonehesen, Petäjäisehen pesähän!" "Kylän pojat, kyyhkyläiset, Viekätte tätä vävyä 80 Isoimmille istumille, Ylimmäisille sijoille, Selin seineä sinistä, Pä'in pöyteä punaista, Kohin kutsuvierahia, 85 Rinnoin rahvahan remua!" Siitä Pohjolan emäntä Syötti, juotti vierahia, Syötti lohta luotaselta, Sivalti sianlihoa, 90 Pirotteli piirahia, Koki kuore-kokkaroita, Kultaisihin kuppiloihin, Hopeaisihin vatihin, Kupit kukkuraisillehen, 95 Va'it varpe-laitehille. Sanoi Pohjolan emäntä: "Oi sie piika pikkarainen, Tuoppa on tuopilla olutta, Kanna kaksikorvaisella, 100 Noille kutsuvierahille, Vävylleni liiatenki!" Mitä nyt olut osasi, Virkki viisivantehinen, Kun oli luona laulajansa, 105 Kunnollinen kukkujansa, Olipa vanha Väinämöinen, Virren ponsi polvuhinen, Laa'ullisna laulajana, Parahana taitajana. 110 Ensin ottavi olutta, Siitä tuon sanoiksi virkki: "Isännät imehtelevät, Emännät ajattelevat: Joko on laulut lauvennehet, 115 Ilovirret vierinehet, Vai panin pahan oluen, Juoksuttelin juoman kehnon, Kun ei laula laulajamme, Hyreksi hyvät runomme, 120 Kuku kulta vierahamme, Iloitse ilokäkemme." "Onko tässä nuorisossa, Koko suuressa suvussa, Ken saisi sanelemahan, 125 Laikahtaisi laulamahan, Päivän päätyvän iloksi, Illan kuulun kunniaksi." Sanoi ukko uunin päältä: "Laulelin minäkin ennen, 130 Ääni oli suuri ja sorea, Säveleni sangen kaunis, Se silloin jokena juoksi, Vesi-virtana vilisi; Vaan en nyt sanoa saata, 135 Mikä sorti suuren äänen, Äänen armahan alenti, Ei se nyt jokena juokse, Lainehina lailattele, On kuin karhi kaskimailla, 140 Reki rannan hiekkasilla, Vene kuivilla kivillä." Silloin vanha Väinämöinen Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun ei toista tullekkana 145 Kerallani laulamahan, Yksin lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, En kysy kylästä tietä, Päätä virren vierahalta." 150 Siitä vanha Väinämöinen, Virren ponsi polvuhinen, Istuihen ilon teolle, Laulu-työlle työntelihe. Lauloi vanha Väinämöinen, 155 Sekä lauloi jotta taitoi, Ei sanat sanoihin puutu, Virret veisaten vähene, Ennen kalliot kiviä, Umpilammit lumpehia. 160 Siinä lauloi Väinämöinen, Pitkin iltoa iloitsi, Naiset kaikki naurusuulla, Miehet mielellä hyvällä, Kuuntelivat, kummeksivat, 165 Väinämöisen väännätystä, Kun oli kumma kuulijanki, Ihme ilmankin olijan. Sanoi vanha Väinämöinen, Virkki virtensä lopulla: 170 "Annapp' ainaki Jumala, Toistekki totinen luoja, Näin näissä eleltäväksi, Toiste toimieltavaksi, Näissä Pohjolan pi'oissa, 175 Sariolan juomingissa, Oloset jokena juosta, Me'et virtana vilata, Jotta päivät lauleltaisi, Illat tehtäisi iloa, 180 Tällä tämän isännän, Elin-ajalla emännän!" "Pankohon Jumala palkan, Luoja koston kostakohon, Isännälle pöyän päähän, 185 Emännällen aittahansa, Jott' ei konsana katuisi, Vuonna toisna voikahtaisi, Näitä pitkiä pitoja, Suuren joukon juominkia!" 190
Kahdeskolmatta runo
Häiden lopulla Pohjolan emäntä muistuttaa tytärtänsä mitenkä nyt iäksi päiväksi tulee entisen kotinsa jättämään ja vieraalle paikalle muuttamaan; vv. 1-46. — Morsian huolissansa muistelee, mitenkä monta kertaa ennen oli tätä nykyistä aikaa toivonut, jonka nyt kuitenki tuntee kovin raskaaksi; vv. 47-86. — Vanha akka harmissaan siitä, kun neiti ei ollut hänen neuvonsa jälkeen miehelle menemättä pysynyt, nyt kutittelemallansa ja miniän päiviä alentamallansa saattaa morsiamen vieläki surullisemmaksi; vv. 87-120. — Morsian kääntyy itkemään, kertoo toisille tytöille suuren kaihonsa ja kuinka tunsi nykyisen tilansa toisenlaiseksi, kun miksi ennen oli sitä luulossansa kuvaellut; vv. 121-160. — Neittä lohdutetaan, sanotaan hänen toiseen vielä parempaan paikkaan pääsevän ja toimellisen, hyvin varakkaan miehen saaneen; vv. 161-192.
Kun oli kyllin häitä juotu, Pi'etty pitoja noita, Sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle vävylle: "Mit' istut isosukuinen, 5 Maan valio valvattelet, Istutko ison hyvyyttä, Vai emonko armautta?" "Et istu ison hyvyyttä, Et emosen armautta, 10 Istut impesi hyvyyttä, Neien nuoren armautta, Valvattisi valkeutta, Kassapääsi kauneutta." "Sulho viljon veljyeni, 15 Viikon vuotit, et väsynyt, Nyt on valmis valvattisi, Suorinut iki sopusi. Mene jo myöten, myöty neiti, Kanssa kaupattu kananen! 20 Oltua rakas rahoihin, Käpäs kättä antamahan, Ole nyt rakas rekehen, Käpäs käymähän kylähän, Ori jo suitsia purevi, 25 Reki neittä vuottelevi." "Hyvä oli sinun eleä Näillä taattosi tiloilla, Kasvoit kukkana keolla, Ahomaalla mansikkana; 30 Lähet nyt toisehen talohon, Perehesen vierahasen, Toisin siellä, toisin täällä, Toisin toisessa talossa, Toisin siellä torvet soivat, 35 Toisin ukset ulvaisevat, Toisin vierevät veräjät, Sanovat sarana-rauat." "Lähet nyt talosta tästä Kuuksi päiväksi kululle, 40 Täksi ison majoilta, Elin-ajaksi emosi; Askelt' on piha pitempi, Kynnys hirttä korkeampi, Sinun toiste tullessasi, 45 Kerran kertoellessasi." Neiti parka huokaeli, Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, Noinpa arvelin ikäni, 50 Et sä neiti neiti olle Oman vanhemman varassa, Äskenpä olisit neiti Miehelähän mennessäsi." "Tuota toivoin tuon ikäni, 55 Katsoin kaiken kasvin-aian, Vuotin kuin hyveä vuotta, Katsoin kuin kesän tuloa; Jo nyt on toivoni toeksi, Lähtöni lähemmä saanut, 60 Enkä tuota tunnekkana, Mikä multa mielen muutti, En lähe ilolla mielin, Enkä riemulla eriä, Tästä kullasta ko'ista, 65 I'än nuoren istumasta, Lähen hoikka huolissani, Ikävissäni eriän, Kuin syksyisen yön sylihin, Kevä'isen kierän päälle." 70 "Miten lieki mieli muien, Mieli muien morsianten, Tok' ei muut muretta tunne, Kanna kaihoista syäntä, Kuin kannan minä katala, 75 Kannan mustoa muretta, Syäntä syen näköistä, Huolta hiilen karvallista." "Niin on mieli miekkosien, Autuaallisten ajatus, 80 Kuin keväinen päivän nousu, Kevät-aamun aurinkoinen; Minun on mieleni poloisen, Minun synkeä sisuni, Kuin syksyinen yö pimeä, 85 Talvinen on päivä musta." Olipa akka askar-vaimo, Talon ainainen asuja, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Kutti, kutti neiti nuori! 90 Etkö muista, kuin sanelin, Sanelin saoinki kerroin: Elä sulho'on ihastu, Elä sulhon suun pitohon, Luota silmän luontehesen, 95 Katso jalkoihin jaloihin!" "Et sinä sitä totellut, Et kuullut minun sanoa, Käeten kävit tulehen, Tieten tervan keittehesen." 100 "Niinkö luulit neito nuori, Niinkö kasvava kananen, Huolet loppui, työt väheni, Tämän illan istumilla, Maata sinne vietäväsi, 105 Unille otettavasi?" "Eip' on maata vieäkkänä, Unille otetakkana, Vasta valvoa pitävi, Vasta huolta hoivatahan, 110 Ajatusta annetahan, Pannahan pahoa mieltä." "Mikäs neitosen kotona! Niin neiti ison ko'issa, Kuin kuningas linnassansa, 115 Yhtä miekkoa vajoa." "Toisin tuon miniä raukan: Niin miniä miehelässä, Kuin vanki Venäehellä, Yhtä vahtia vajoa." 120 Neito parka huokaeli, Huokaeli, henkäeli, Siitä loihen itkemähän, Vierähti vetistämähän. Itki kourin kyyneleitä, 125 Kahmaloin haluvesiä, Siitä tuon sanoiksi virkki, Itse lausui, noin nimesi: "Hoi sisaret sirkkuseni, Entiset ikätoverit, 130 Kaikki kasvinkumppalini, Kuulkottenpa kuin sanelen! En nyt tuota tunnekkana, Mikä lienehe minulle Iskennä tämän ikävän, 135 Tämän huolen hoivannunna, Tämän kaihon kantanunna, Murehen mukaellunna." "Enemp' on minulla huolta, Kun on kuusessa käpyjä, 140 Katajassa karpehia, Oksia pahassa puussa, Kanervia kankahalla; Hepo ei jaksaisi veteä, Rautakisko kingotella, 145 Ilman luokin lotkumatta, Noita hoikan huoliani, Mustia mureniani." "Toisin toivoin tuon ikäni, Toisin toivoin, toisin luulin, 150 Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuroilla, Näille päivin päästyäni, Näille tuumin tultuani; Enpä nyt käkenä käyne, 155 Kukahelle kukkuroilla, Olen kuin alli aallokossa, Tavi laajalla lähellä, Uiessa vilua vettä, Vettä jäistä järkyttäissä." 160 Lauloi lapsi lattialta, Kasvavainen karsinasta: "Mitä neien itkemistä, Suuresti sureksimista, Ei sinua suolle vieä, 165 Ojavarrellen oteta; Vievät viljamättähältä, Vievät vielä viljemmälle, Ottavat olut-tuvilta, Ottavat oluemmille." 170 "Ei ole it'ettäviä, Suuresti surettavia, Sait miehen mitä jaloimman, Urohia uhke'imman, Ei sen jouset jouten olle, 175 Viinet vaarnoilla venyne, Koirat ei koissa maanne, Pennut pehkuilla levänne." "Mies on joukon jouvuttaja, Uros karjan kasvattaja, 180 Onpa tällä sulhollamme Korvet koivin kulkevia, Sata sarven kantajata, Tuhat tuojoa utaren, Aumoja joka aholla, 185 Purnuja joka purolla, Lepikköiset leipämaina, Ojavieret ohramaina, Karivieret kauramaina, Vesivieret vehnämaina, 190 Kaikki rauniot rahoina, Kivet pienet penninkinä."
Kolmaskolmatta runo
Morsianta neuvotaan, mitä hänen tulee kotiin heittää, kuinka uudessa paikassa aamusilla ylös nousta, tuli puhua, läävä lääniä; vv. 1-44. — Lapsen katsanto, sillan, pöytäin, lautsain, seinäin, ikkunain ja muiden paikkain siivonta, astiain peso; vv. 45-86. — Jauhanta, seulonta, leivonta, vedellä, pinolla, aitassa käynti, kehrääntä, kudonta, mallasten teko, saunan lämmitys; vv. 87-146. — Miehensä, kydyn, apen, anopin ja vieraan kohteleminen; vv. 147-188. — Kylässä käynti, äitinsä mielessä pitäminen uudessaki paikassa; vv. 189-220.