Seitsemäskolmatta runo
Lemminkäinen tupaan tultuansa kysyy ohria hevoiselleen, olutta itselleen, lähtee röyhkeästi pöydän päähän ja heittäytyy penkille istumaan; vv. 1-32. — Lemminkäiselle tuodaan vanhaa pilaunutta olutta juoda, ja kun hän ei tyydy siihen, vaan vaatii parempaa, niin Pohjolan isäntä kysyy, mitä varten hän nyt oli tullutki Pohjolaan; vv. 33-66. — Pohjolan isäntä kokee loihtutaidollaan Lemminkäistä hätyyttää, mutta näkee pian kyllä sen kautta ei mitään voittavansa; vv. 67-108. — Pohjolan isäntä vaatii Lemminkäistä miekkasille kanssansa ja Lemminkäisen siihen myönnyttyä alkaa tappelo ensin tuvassa; vv. 109-144. — Lemminkäinen arvelee pihalla paremmin tapella sopivan. Niin mennään ulos pihalle, jossa Lemminkäinen lopulta lyöpi pään poikki Pohjolan isännältä; vv. 145-196. — Lemminkäinen asettaa Pohjolan isännän pään seipääsen, lähtee tupaan käsiänsä pesemään ja havaitsee omanki päänsä pian vaaraan joutuvan; vv. 197-228.
Nyt onpi saneltavana, Miten lieto Lemminkäinen Tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin. Heti kun tuli tupahan, 5 Astui keski lattialle, Itse tuon sanoiksi virkki: "Oisiko talossa tässä Ohria orosen purra, Olutta urohon juoa?" 10 Itse Pohjolan isäntä Tuop' on tuohon vastoavi: "Ollevi talossa tässä Tannerta orosen olla, Eikä kielletä sinua 15 Oven suussa seisomasta." Siinä lieto Lemminkäinen Murti mustoa haventa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Eip' ennen minun isoni 20 Seisonut sijalla sillä, Olipa sijoa silloin, Tanhua orihin olla, Tupa pesty miehen tulla; Miksip' ei ole minulle, 25 Kuin ennen minun isolle?" Siitä siirtihe ylemmä, Pyörähtihe pöyän päähän, Istuihe rahin nenähän, Petäjäisen penkin päähän, 30 Rahi rautainen rasahti, Petäjäinen penkki notkui. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Enpäs liene lempi vieras, Kun ei tuotane olutta 35 Tulevalle vierahalle." Ilpotar hyvä emäntä Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, Tuo olutta vierahalle!" 40 Tyttö pieni, tyhjä lapsi, Toi siitä olutta tuopin Juoa lieto Lemminkäisen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, 45 Juojoa tämän oluen?" Lemminkäinen lieto poika Katsoi tuosta tuoppihinsa: Toukat tuopin pohjukassa, Maot äärillä mateli. 50 Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä liene lempi vieras, Kun ei tuotane olutta, Parempata juotavata." Itse Pohjolan isäntä 55 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä sie tulitki tänne, Ken sinua koolle kutsui?" Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: 60 "Koira kutsuen tulevi, Hyvä ilman hyppeleikse: Kuules poika Pohjolaisen, Itse Pohjolan isäntä, Anna ostoa olutta, 65 Juomoa rahan alaista!" Tuosta Pohjolan isäntä Kovin suuttui ja vihastui, Lauloi lammin lattialle, Sanan virkkoi, noin nimesi: 70 "Tuoss' on joki juoaksesi, Lampi laikutellaksesi!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En ole härkä hännällinen Juomahan jokivesiä, 75 Lammikoita lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, Lauloi sonnin lattialle, Sepä lammin laikkaeli, Joi jokosen kuivallehen. 80 Pohjolainen pitkä poika Suen suustansa sukesi, Senpä lauloi lattialle Surmaksi lihavan sonnin. Lemminkäinen lieto poika 85 Lauloi valkean jäniksen Lattialle hyppimähän Sen sutosen suun etehen. Pohjolainen pitkä poika Lauloi koiran koukkuleuan 90 Tuon jäniksen tappamahan, Kierosilmän kiskomahan. Lemminkäinen lieto poika Lauloi orrellen oravan, Orsilla kapahumahan, 95 Koiran tuota haukkumahan. Silloin Pohjolan isäntä Itse lausui, noin nimesi: "Lähe jo tästä Hiien heitto Luota kaiken ihmiskansan 100 Kotihisi koittamahan, Maahasi pakenemahan!" Mitä huoli Lemminkäinen, Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei miestä manaten saa'a, 105 Ei miestä pahempatana, Sijaltansa siirtymähän, Paikalta pakenemahan." Silloin Pohjolan isäntä Miekan seinältä sivalti, 110 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie Ahti Saarelainen, Mitelkämme miekkojamme, Katselkamme kalpojamme!" Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 "Mitä minun on miekastani, Kun on luissa lohkiellut, Pääkasuissa katkiellut! Vaan kuitenki, kaikitenki, Mitelkämme, katselkamme; 120 Eip' ennen minun isoni Miekkamittoja varannut, Pojastako polvi muuttui, Lapsesta laji väheni." Otti miekan, riisui rauan, 125 Tempasi tuliteränsä, Huotrasta huveksisesta, Vyöstä vennon selkäisestä; Mittelivät, katselivat Noien miekkojen pituutta, 130 Olipa pikkuista pitempi Miekka Pohjolan isännän, Yhtä kynnen mustuaista, Puolta ohrasen jyveä. Sanoi Ahti Saarelainen, 135 Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka, Sinun eeltä iskeminen." Siitä Pohjolan isäntä Sivalteli, sieppaeli, 140 Tavotteli, ei tavannut Lemminkäistä päälakehen, Kerran ortehen osasi, Kamanahan kapahutti. Sanoi Ahti Saarelainen, 145 Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Tukela tora tuvassa, Tuvan uuen turmelemme, Lattiat verin panemme, Käykämme ulos pihalle! 150 Pihalla veret paremmat, Kartanolla kaunihimmat." Mentihin ulos pihalle, Tavattihin lehmän talja, Levitettihin pihalle, 155 Senp' on päällä seistäksensä. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta sa Pohjan poika, Sinunpa pitempi miekka, Iske päältä Pohjan poika!" 160 Iski päältä Pohjan poika, Iski kerran, iski toisen, Kohta kolmasti rapasi, Eipä oikein osota, Lipaise lihoakana, 165 Ota orvas-kettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, Virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annappas minäki koitan, Jo se on vuoroni minunki." 170 Tuopa Pohjolan isäntä Ei tuosta totella ollut, Yhä iski, ei epäillyt, Tarkotteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, 175 Terä varsin valkeata, Käessä lieto Lemminkäisen, Läksi loiste loitommaksi, Vasten kauloa valahti Tuon on pojan Pohjolaisen. 180 Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! Niinp' on kaulasi katalan, Kuni koite ruskeana." Tuopa poika Pohjolaisen, 185 Itse Pohjolan isäntä, Sinne siirti silmiänsä Pä'in kauloa omoa, Silloin lieto Lemminkäinen Jopa lyöä lipsahutti, 190 Laski pään on päältä olka, Kallon kaulalta sivalti, Vei kun naatin naurihista, Tahikka tähän olesta; Päähyt pyörähti pihalle, 195 Miehen kallo kartanolle. Sata oli seivästä mäellä, Tuhat pylvästä pihalla, Saoin päitä seipähissä, Yksi seiväs ilman päättä; 200 Tuop' on lieto Lemminkäinen Otti pään pojan pätöisen, Kantoi kallon kartanolta Senki seipähän nenähän. Siitä Ahti Saarelainen, 205 Tuo on kaunis Kaukomieli, Tupahan palattuansa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuo vettä vihainen piika Käsiäni pestäkseni 210 Veristä pahan isännän, Häjyn miehen hurmehista!" Pohjan akka syännyksenti, Syännyksenti, suutuksenti, Lauloi miestä miekallista, 215 Asehellista urosta, Sata miestä miekallista, Tuhat kalvan kantajata, Pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle. 220 Jo aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Toki käypi tuskemmaksi, Läylemmäksi lankeavi, Asuskella Ahti poian, 225 Lemminkäisen leyhytellä, Noissa Pohjolan pioissa, Salajoukon juomingissa.
Kahdeksaskolmatta runo
Lemminkäinen muutaikse kokoksi ja lentää Pohjolasta. Näkee harmaan havukan itseänsä ilmassa takaa ajavan, jota ei kuitenkaan pahasti pelkää; vv. 1-46. — Kotiin tultuansa Lemminkäinen ei juuri näytä iloiselta. Äitin kysyttyä, mikä häntä vaivaa, sanoo Pohjolan väen sotaan nousneen häntä yhtä miestä vastaan; vv. 47-80. — Äiti muistuttelee Lemminkäiselle, kuinka aikanansa oli varotellut häntä Pohjolaan lähtemästä ja kysyy, missä luulee nyt tapaavansa piilopaikan; vv. 81-124. — Äiti neuvoo poikaansa pakenemaan kauvas yksinäiselle meren saarelle; siellä oli ennen isänsä kovina sota-aikoina päänsä säilyttänyt; vv. 125-162.
Jo nyt Ahti Saarelainen, Itse lieto Lemminkäinen, Läksi tuiskuna tuvasta, Savuna pihalle saapi, Pakohon pahoja töitä, 5 Piilojansa piilemähän. Niin pihalle tultuansa Katseleikse, käänteleikse, Etsi entistä oroa, Näe ei entistä oroa, 10 Näki paaen pellon päässä, Pajupehkon pientarella. Mikäs neuvoksi tulevi, Mikä neuvon antajaksi, Jo kumu kujasta kuului, 15 Tomu toisista taloista, Välkytys kylän väliltä, Silmän isku ikkunoilta. Tuossa lieto Lemminkäinen Piti muiksi muuttai'ta, 20 Kokkona ylös kohosi, Nousi tuonne taivahalle, Päivä poltti poskipäitä, Kuuhut kulmia valaisi. Siinä lieto Lemminkäinen 25 Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko hyvä jumala, Mies on tarkka taivahinen! Laa'ippa utuinen pilvi, Luo nyt pilvi pikkarainen, 30 Jonka suojassa menisin, Kotihini koitteleisin." Lenteä lekuttelevi, Katsoi kerran jälkehensä, Keksi harmoan havukan, 35 Sen silmät paloi tulena, Kuni pojan Pohjolaisen, Pohjan entisen isännän. Sanoi Ahti Saarelainen, Virkkoi kaunis Kaukomieli: 40 "Havukkani, lintuseni! Käännäite kohin kotia, Sano tuonne tultuasi Pimeähän Pohjolahan: 'Kova on kokko kourin saa'a, 45 Kynälintu kynsin syöä.'" Siitä lieto Lemminkäinen Jo kohta kotihin joutui Suulla surkean-näöllä, Syämmellä synkeällä. 50 Emo vastahan tulevi Kulke'issansa kujoa, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mi sinulla poikueni? — On sulle satunen saanut 55 Pohjolassa käyessäsi." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, vaimo vanha, Sääli säkkihin evästä, Pane jauhot palttinahan! — 60 Pois tuli pojalle lähtö Tästä kullasta ko'ista: Miehet miekkoja hiovat, Kärestävät keihäitä." Emo ennätti kysyä, 65 Vaivan nähnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, Kärestävät keihäitä?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi miekkoja hiovat, 70 Kärestävät keihäitä, Mun poloisen pään varalle. Tuli työ, tapahtui seikka, Noilla Pohjolan pihoilla, Tapoin pojan Pohjolaisen, 75 Itsen Pohjolan isännän; Nousi Pohjola sotahan, Takaturma tappelohon, Vasten vaivaista minua, Yksinäisen ympärille." 80 Siitä äiti Lemminkäisen Itse lausui lapsellensa: "Jo sanoin minä sinulle, Jo vainen varottelinki, Yhä kielteä käkesin 85 Lähtemästä Pohjolahan. Kunne nyt, poikani poloinen, Kunne lähet piilemähän, Ettei pää pahoin menisi, Kaula kaunis katkeaisi?" 90 "Menet männyksi mäelle, Katajaksi kankahalle, Tuho sielläki tulevi, Kova onni kohtoavi: Use'in mäkinen mänty 95 Pärepuiksi leikatahan, Use'in kataja-kangas Seipähiksi karsitahan." "Menet metsähän sueksi, Korpimaille kontioksi, 100 Tuho sielläki tulevi, Kova onni kohti saapi: Mies nuori noentolainen Kärestävi keihä'änsä Surmataksensa sutosen, 105 Metsän karhun kaataksensa." "Tahi menet hauviksi merehen, Siiaksi silajokehen, Tuho sielläki tulevi, Kova loppu loukahtavi: 110 Use'in merisen hauvin Nuoret nuotalla vetävät, Use'in jokisen siian Vanhat saavat verkollansa." Sanoi lieto Lemminkäinen: 115 "Itse tieän ilkeimmät, Arvoan pahimmat paikat, Kussa surma suin pitäisi; Oi emoni kantajani! Sie sano parempi paikka, 120 Kunne käsket piilemähän, Aivan on surma suun e'essä, Yksi päivä miehen päätä, Tuskin täytehen sitänä." Silloin äiti Lemminkäisen 125 Itse virkki, noin nimesi: "Sanon mie hyvänki paikan, Missä piillä pillomuksen, Paeta pahan alaisen, Sie vanno valat ikuiset, 130 Ei sotia käyäksesi Kuunna kymmennä kesänä, Hopeankana halulla, Kullankana tarpehella." Sanoi lieto Lemminkäinen 135 "Vannon mie valat vakaiset, Ei kesänä ensimmäisnä Saa'a suurihin sotihin; Viel' on haavat hartioissa, Syvät reiät ryntähissä, 140 Entisistäkin eloista, Noista miekan melskehistä, Suurilla sotatiloilla, Miesten tappotanterilla." Silloin äiti Lemminkäisen 145 Sanan virkkoi, noin nimesi: "Otappa isosi pursi, Lähe tuonne piilemähän Ylitse meren yheksän, Meri-puolen kymmenettä, 150 Saarehen selällisehen, Luotohon merellisehen. Siell' ennen isosi piili, Sekä piili, jotta säilyi, Suurina sotakesinä, 155 Vainovuosina kovina; Hyvä oli siellä ollaksensa, Armas aikaellaksensa. Siellä piile vuosi, toinen, Käy kotihin kolmannella 160 Tutuille ison tuville, Vanhempasi valkamoille!"
Yhdeksäskolmatta runo
Lemminkäinen työntää laivan vesille, purjehtii kolme kuukautta aavaa merta, päästen viimein matkansa perille; vv. 1-32. — Lemminkäinen kysyy lupaa maalle noustaksensa, jonka tytöt hänelle mielellänsä suovat; vv. 33-60. — Elelee sitte liika rohkeasti saaren neitoin kanssa; siitä miehet suuttuneena päättävät surmata hänen, jonkatähden Lemminkäisen kerkeämiseen täytyy pakoon lähteä; vv. 61-110. — Lemminkäinen kotiin tultuansa ei enää näe jälkiäkään entisestä kartanostaan, ja rupeaa sitte äitiänsä itkemään, jonka jo luulee kuolleeksi; vv. 111-144. — Löytää metsässä piileskelevän äitinsä ja saapi häneltä tietää, Pohjolan väen tuvat polttaneen. Lupaa uudet vielä paremmat tuvat laittaa ja kertoo elämästänsä saarella; vv. 145-206.
Lemminkäinen lieto poika Siitä läksi piilemähän, Sekä läksi, jotta joutui, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Hyvästi hyvä emoni! 5 Kun tulevi Pohjolan kansa, Pimentolan pitkä joukko, Päätäni kyselemähän, Sanoppa samonneheksi, Minun täältä menneheksi, 10 Saman kasken kaattuani, Joka jo on leikattuna!" Vetäisi venon vesille, Laski laivan lainehille, Veti puuhun purjehia, 15 Itse istuvi perähän, Kokan koivuisen nojahan, Melan vartevan varahan. Tuuli tuuitti venoista, Meren tyrsky työnnytteli, 20 Selviä selän vesiä, Ulapoita aukeita, Tuuitteli kuuta kaksi, Kuun on kohta kolmannenki, Saarelle sanattomalle, 25 Niemelle nimettömälle. Istui immet niemen päässä Rannalla meren sinisen, Ken se vuotti veljeänsä, Toivoi taattoa tulevan, 30 Sepä vasta varsin vuotti, Joka vuotti sulhoansa. Pian lieto Lemminkäinen Luotti purren luotoselle, Laski laivan saaren päähän, 35 Saaren niemyen nenähän. Sanoi tuonne tultuansa: "Onko saarella sijoa Veteä venettä maalle, Purtta kuivalle kumota?" 40 Saaren impyet sanovat: "Onhan saarella sijoa Veteä venosi maalle, Pursi kuivalle kumota: Tääll' on valkamat varavat, 45 Rannat täynnänsä teloja." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Kysyi kaunis Kaukomieli: "Onko saarella sijoa, Maata saaren manterella, 50 Minun laulut laulellani, Ilovirret vieretellä?" Saaren impyet sanovat, Niemen neiet vastoavat: "Onhan saarella sijoa, 55 Maata saaren manterella, Sinun laulut laulellasi, Ilovirret vieretellä, Lehot leikki lyöäksesi, Tanner tanhuellaksesi." 60 Siitä lieto Lemminkäinen Eleä nutustelevi Saaren impien ilossa, Kassapäien kauneussa; Kunnepäin on päätä käänti, 65 Siinä suuta suihkatahan, Kunne kättänsä kohotti, Siinä kättä käpsätähän. Kävi öillä oksimassa, Syän-öillä yksinänsä; 70 Niinpä kerran käyessänsä Kulkiessansa kylitse, Saaren niemen pitkän päähän, Kymmenentehen kylähän, Ei nähnyt sitä taloa, 75 Kuss' ei miekkoja hiottu, Tapparoita tahkaeltu, Pään varalle Lemminkäisen. Silloin lieto Lemminkäinen Jo tunsi tuhon tulevan, 80 Hätäpäivän päälle saavan, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempoko yhen urohon Sovissansa suojelevi Päälle saa'essa satojen, 85 Tuhansien tunkiessa!" Astuiksen aluksehensa, Vierähti venon perähän, Laski laivansa ulomma; Tuli tuuli tuon puhalti 90 Ulapalle aukealle, Jäivät raukat rannikolle, Saaren immet itkemähän, Kultaiset kujertamahan. Sini itki saaren immet, 95 Niemen neiet voikerrehti, Kuni purjepuu näkyvi, Rautahankki haimentavi; Ei he itke purjepuuta, Rautahankkia haloa, 100 Itki purjepuun alaista, Rautahankin haltiata. Itse itki Lemminkäinen, Sini itki ja sureksi, Kuni saaren maat näkyvi, 105 Saaren harjut haimentavi; Ei hän itke saaren maita, Saaren harjuja haloa, Itki saaren impyitä, Noita harjun hanhosia. 110 Siitä lieto Lemminkäinen Päästyä kotiperille Tunsi maat on, tunsi rannat, Sekä saaret, jotta salmet, Tunsi vanhat valkamansa, 115 Entiset elo-sijansa, Ei tunne tuvan aloa, Seinän seisonta-sijoa; Jo tuossa tuvan sijalla Nuori tuomikko tohisi, 120 Männikkö tupamäellä, Katajikko kaivotiellä. Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, 125 Kivet tuossa, joilla kiikuin, Tuossa nurmet nukkeroimat, Pientarehet piehtaroimat, Mikä vei tutut tupani, Kuka kaunihit katokset?" 130 Loihe siitä itkemähän, Itki päivän, itki toisen Ei hän itkenyt tupoa, Eikä aittoa halannut, Itki tuttua tuvassa, 135 Aitallista armastansa. Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, Ihana imettäjäni! 140 Jo olet kuollut kantajani, Mennyt ehtoinen emoni, Liha mullaksi lahonnut, Kuuset päälle kasvanehet." Katseleikse, käänteleikse, 145 Näki jälkiä hitusen, Ruohossa rutistunutta, Kanervassa katkennutta, Läksi tietä tietämähän, Ojelvoista ottamahan, 150 Tiehyt metsähän vetävi, Ojelvoinen ottelevi. Vieri siitä virstan toisen, Pakeni palasen maata, Salon synkimmän sisähän, 155 Korven kolkon kainalohon: Näkevi salaisen saunan Kahen kallion lomassa, Siellä ehtoisen emonsa, Tuon on valta vanhempansa. 160 Siinä lieto Lemminkäinen Ihastui iki hyväksi, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh äiti armahani! Viel' olet toki elossa, 165 Kun jo luulin kuolleheksi; Pois itkin ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, 170 Vaikkapa piti paeta Tänne synkkähän salohon: Suori Pohjola sotoa, Takajoukko tappeloa, Poltti huonehet poroksi, 175 Kaiken kartanon hävitti." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ellös olko milläkänä! Tuvat uuet tehtänehe, Paremmat osattanehe, 180 Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe." Siitä äiti Lemminkäisen Itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit poikueni 185 Noilla mailla vierahilla." Virkkoi lieto Lemminkäinen, Sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyvä oli siellä ollakseni, Armas aikaellakseni; 190 Siell' oli mäet simaiset, Kalliot kananmunaiset, Mettä vuoti kuivat kuuset, Seipähät valoi olutta." "Hyvä oli siellä ollakseni, 195 Armas aikaellakseni, Siitä oli paha elämä, Siitä outo ollakseni, Pelkäsivät piikojansa, Luulivat lutuksiansa, 200 Pahasti piteleväni, Ylimäärin öitsiväni, Minä piilin piikasia, Varoin vaimon tyttäriä, Kun susi sikoja piili, 205 Havukat kylän kanoja."
Kolmaskymmenes runo