vv. 251, 252. Niin väkeviä, että kallioin halkeematki niillä voideltuina liittyivät yhteen.
vv. 263-270. Turvasanat. Omiin voimiinsa luottamista pidettiin vaarallisna; k. VIII: 111-114 ja 169-176.
vv. 275-280. K. XLV: 73-92.
vv. 291, 292. Jotta ei tulisi vikaa eli haittaa jälkeenpäin tuntumaan.
vv. 299-312. Kiitossanoja.
vv. 315-322. Monessa muussaki tilassa Väinämöinen osotti huolta jälkeisistänsä pitävän.
10. RUNO
vv. 13-16. K. VI: 135-140.
vv. 25-30. Pidettiin kauheana rikoksena, jos ken ei täyttänyt, vaikkapa vihollisenki hyväksi tehtyä lupaustansa, k. V: 85, 86.
vv. 33-36. Ilmarinen alinomaa oli ahkerasti työssä kiinni, sentähden aina tavattiinki pajassansa. Työtä pidettiin silloin miehen kunniana, johon entiseen arvoonsa se nykyaikana taas on ylentymässä, sillä ainoastaan kelvottomat roistot nyt enää häpeevät työtänsä tehdä.