vv. 49, 50. Kalliita, loistavia koristuksia niin paljo otsassa ja rinnassa, että vetivät auringolle ja kuulle vertoja.
v. 53. Kassapäätä; k. VI: 60.
v. 56. Kirjokannen, kirjokansisen; k. VI: 60.
vv. 63, 64. Jossa miehet saavat surmansa (miekalla tahi loitsimalla) ja jonne kulkiessa moni jo matkallaki hukkuu mereen.
v. 90. Tietäjät sanojansa tavallisesti lukivat hiljaisella äänellä, paitsi kun olivat haltioissaan.
vv. 121-124. K. VII: 200-203.
vv. 127, 128. Suomalainen kohteliaisuuden vuoksi usein käyttää arvelotapaa selvimmistäkin asioista, niin tässäki: lienen, ei: olen.
v. 132. Joka olet nuorempi minua itseäni.
v. 140. K. VIII: 2.
vv. 148, 149. Syötti ja juotti yltäkylläisesti.