RAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.

Raamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta. — Sen pitkä ikä ja säilyminen. — Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin vaikuttimet. — Kirjotusten yleinen luonne. — Mooseksen kirjat. — Mooseksen laki. — Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan omituisuudet. — Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. — Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. — Lain edessä ovat rikas ja köyhä samalla tasolla. — Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien suojelemiseksi. — Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. — Suojelus vieraitten, leskien, isättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. — Raamatun profeetat. — Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin tekijäin välillä. — Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. — Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.

Raamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen vaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein ovat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten kautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin ovat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja. Kunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan elämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti suuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen niissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat kunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi, jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä heidän aseensa!

Koska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää ilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan ihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy jumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen todistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä ulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti ovat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi tutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia todistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa.

Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet omistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat kohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä. Tänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat nidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja tehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on Raamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin sekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija.

On siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta hyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet parempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole aiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän ajatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin täytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun on hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen tosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin Raamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin antamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian, että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat olivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan hänen oppejaan.

Jokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia vaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka aiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian? Hän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen pahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat häntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään. Omaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä vaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli kuollut? — erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja jos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa, ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka mahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin he olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla hän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita — kuinka äärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet tällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen vihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen hänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat, jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat?

Joskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä kirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän ilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy tuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta voittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten uskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli halveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen niille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja päinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista odotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa, kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta ja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä, jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten kohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut ainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen, että sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat ja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja osottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina.

Ja mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa vanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti kuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se heidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä, jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus olisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi, ja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä sellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi.

Meillä on siis syytä odottaa, että meille ilmotetaan Jumalan tahto ja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää ilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme nyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta, jonka me syyllä omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä kirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta.