Joskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää koskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat esikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille annettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat kuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta tämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin oli sen papisto kuva valitusta "pikku laumasta", Kristuksen päästä ja ruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja sovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia "paremmista uhreista", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta "koko maailman syntien" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat.
Eikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa lupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä mainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten ennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme varmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että koko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta ennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta, saavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla on tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet vanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt kuulemme evankeliumia. "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan", lukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen, joka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat meille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää heidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan sodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin juutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.) Kapernaumin asukkaille sanoi hän, "Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet ne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä tänä päivänä." — Matt. 11: 23.
Siten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä tilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V. 24): "Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä siedettävämpi olo kuin sinulle." Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja mitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä ainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee Kapernaumilla olemaan siedettävä olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi olo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut täyttä tietoa, eikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan "siemenen" kautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan.
Ja jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan "uuden liiton" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin miksi ei sodomalaisia siunattaisi "kaikkien maan sukukuntien" kanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että koska Jumala antoi sataa "tulta ja tulikiveä taivaasta ja hukutti heidät kaikki" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin heidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän herättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta.
Tutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48—63. Lue se tarkoin. Jumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan, ja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: "Minä otin heidät pois, kun minä sen hyväksi näin." Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään selitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan, kun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea rankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun "aikanaan" hänen suuret tarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan "näki hyväksi" tehdä niin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan siedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta olettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen kukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan kuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi Jumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista tilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he voivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska heidän aikansa ei vielä ollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden tuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun "siemenen" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten.
Ainoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan menettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei ainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: "Mene siis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit." (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen monen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa sen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle, ja sen kanssa mitä Jeesus opetti: "Rakastakaa vihollisianne" j.n.e., kunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon sopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen seikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä.
Me voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset kansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen järkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät, ja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille, vaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä tulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat näin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään merkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta he sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja niin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan hyvän ja perimään elämän.
Mutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman ja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman näistä kolmesta (Hes. 16: 48—52) sanoo Herra: "Kun minä käännän jälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja Samarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen kääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä." Tämä kääntäminen ei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut henkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja Kristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61: 1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän "pitää tuleman, niinkuin he ovat ennen olleet" — asetettaman ennalleen.
On muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon Kristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien anteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät voi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea toisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat näistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti juutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin sodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut asettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat lauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: "Ja minä tahdon muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt sinun nuoruutesi aikana, ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton sinun kanssasi. Ja sinun pitää mieleesi johdattaman sinun tiesi ja häpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi… Ja minä tahdon tehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä olen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden enää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki, mitä olet tehnyt, sanoo Herra Jehova." Kun lupaus on täten suuren Jehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan totuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin ne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala varmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla verellään.
Tähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: "Ja niin koko Israel [elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän sokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista; ja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'… He ovat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa Jumala ei kadu," — Room. 11: 26—29.