Me emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja koko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan esittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan lapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja suunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän.
Ylimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat ainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että Jumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme ajatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen "kalliita ja suuria lupauksia", niin on hän runsaasti pitänyt huolta maailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset erehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset olivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat tulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne, joiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan armon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä suosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten perimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt huomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa varten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa ja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja siunauksia.
Miten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt muutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden vääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa — kalvinilaisuus ja arminialaisuus — sen esittävät. Edellinen kieltää Raamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan opin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä kykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä.
Kalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta alkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän koskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan. Nämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen; kaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla ijankaikkiseen vaivaan, sillä "Jumala tietää hänen tekonsa maailman alusta alkaen."
Tällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan kaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme suuresta Jumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi, nimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä ominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat tuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen vakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska vanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa voi olla edellisen esityksen kaltainen.
Arminialaisuus sanoo: — Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi ihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa, ainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi ensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta kuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut vapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt niin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi nyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin pieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti, että toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan innokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan mukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat saada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja pelastua.
Samalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä rakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan kohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä ja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä puuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että kun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa parhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin kaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken voimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen vanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä elävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti kuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä kaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden aikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen suunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan yhtä vastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen.
Tämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan viisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista ominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: "Hän sanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana." Mutta ei: Vastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole pienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on aina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että kaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi.
Kun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin kalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa toistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin nämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä katsotaan aikakausien suunnitelman valossa.
Kun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan suunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu tulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on aijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen siunausten toteuttamisessa, emmekö me silloin vielä innokkaammin ikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli vähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä tulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen voiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun vanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin kenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka nyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että jos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen kanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa saapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja kirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki, joita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä, tervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle.