* * * * *
Nyt pääsi nosta matkamiesi
ja kuivaa kyynel silmästäs'.
Jo kohta hän, ken kuolon kärsi
on tuhatvuoden valtias.
Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
saa aamutähti koittamaan.
Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
Käy ennustukset täyttymään.
Nyt maailmalle tieto saata:
On kohta taisto tauonnut,
ja nääntyville voidaan taata:
on riemuvuosi koittanut.
Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden
saa aamutähti koittamaan.
Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
Käy ennustukset täyttymään.
Jos kohta taivaan pilvet peittää,
kun aamurusko kultaa maan,
ne päivä kirkas kauvas heittää,
mi aikaa kohta paistamaan.
Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
saa aamutähti koittamaan.
Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
Käy ennustukset täyttymään.
Jo joudu valtakunta kerran,
mi Kristuksemme kirkastaa!
Oi jospa saisin kanssa Herran
mä kansat onneen nostattaa!
Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden
saa aamutähti koittamaan.
Nyt Siion huomaa riemuvuoden.
Käy ennustukset täyttymään.
* * * * *
Monta nukkuu, mutt' ei aina.
Kirkas aamu sarastaa,
jolloin heidät Jeesus kutsuu,
haudoistansa herättää.
Silloin kaikki ilmi saapi,
Korvet kolkot, kiviset,
vuoret, laaksot aukeaapi,
kooten kaikki ihmiset.
Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
Säteet aamun koittavat,
jolloin taatot, äidit, lapset
toinen toisens' kohtaavat.
Kun me näemme kalliin helmen,
rakkaimpamme päällä maan,
temmattavan irti meistä,
täyttää syömen kaiho vaan,
Surren peittyy synkkä hauta.
Poies käymme allapäin.
Eipä kenkään vältä tuota.
Kaikkillehan käypi näin.
Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
Säteet aamun koittavat,
jolloin taatot, äidit, lapset
toinen toisens' kohtaavat.
Niin he nukkuu; mutt' ei aina,
mustan mullan kätkössä.
Jeesus maksoi kuolon hinnan.
Ovat Herran hallussa.
Kun siis aamu alkaa koittaa,
Herran äänen kuulla saa,
päivä lämpö tuskan haavat,
kaiken murheen poistattaa.
Niin he nukkuu, mutt' ei aina.
Säteet aamun koittavat,
jolloin taatot, äidit, lapset
toinen toisens' kohtaavat.