"Kuolevaisuus" merkitsee asemaa tai tilaa, joka on altis kuolemalle, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on mahdollinen.
"Kuolemattomuus" merkitsee asemaa tai tilaa, joka ei ole altis kuolemalle; ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa kuolema on mahdoton.
Tavallinen mutta väärä käsitys kuolevaisuudesta on se, että se on asema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen käsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta.
Sana kuolematon merkitsee sitä, mikä ei kuole; joten itse sanan muodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen kuolevaisuudesta yleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet pulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko Aadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat, että jos hän oli kuolematon, niin ei Jumala olisi voinut sanoa: "Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman", koska kuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen johtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin millä tavalla voi silloin selitys: "Sinun pitää kuolemalla kuoleman", olla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä mukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa?
Vaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka annetaan sanalle kuolevaisuus. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki on selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa, jossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen elämä, mutta ei elämää itsessänsä. Hänen elämänsä oli elämää, joka sai ylläpitonsa "kaikkinaisista paratiisin puista", kiellettyä puuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen ja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu — ylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli Aadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin oli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen — hän oli kuolevainen.
Me tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen ja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta varten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi. Hänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton sen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti. Koska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi kuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut sikseen. Hänelle oli luvattu niiden siunausten jatkaminen, joita hän silloin nautti, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja häntä uhkasi kaiken menetys — kuolema — jos hän oli tottelematon. Väärä käsitys kuolevaisuus-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen, että yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole, ovat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen Isämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on kuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan lankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan kuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin tulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla, jos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten Aadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan, jonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee täydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut syntiä.
Ei missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat kuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut ennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle luonnolle omistetaan kuolemattomuus — alkuaan yksin Jehovalle, sittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä korkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus luvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan kirkastetaan. — 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53, 54.
Meillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu ainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat kuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan tulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä tyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat kuolevaisia.
Siten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut, tulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään ilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon, johon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä — elämä itsessään (Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi vaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja täydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään aihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät varustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän täydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole.
Kuolevaisuus ja kuolemattomuus sanojen oikea käsittäminen ja tapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse perustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu tuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata, ettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se, että parantumattomien täytyy jatkaa elämäänsä jossakin ja jollakin tavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa Jumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista kurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt toimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan: että ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta rikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä tuskissa, vaan toinen kuolema. "Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää kuoleman."