Niin Luoja lempi maailmaa,
ett' kuoloon poikans antoi.
Hän kaikki synnit omaks' saa.
Ne meidän eestä kantoi.
Hän puhdas oli, moitteeton
ja tuli taivahasta.
Hän surrut meidän tähden on,
ei päässyt kuolemasta.
Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei
nyt tullut kuolemaksi.
Sill' Kristus kuolon vangiks' vei
ja pääsi voittajaksi.
On hällä avain kuoleman,
min hetken luonaan säästää.
Vaan vangit kuolon vankilan
hän kohta irti päästää.
Ken silloin tahtoo ottaa vaan
tuon suuren pelastuksen,
hän täysin määrin ravitaan,
saa onnen olemuksen.
On riemun sana kaikille,
mi harha-teillä kulkee.
Se kaikuu joka puolelle
ja luokseen kaikki sulkee.
Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen
saa suureen siunaukseen:
Hän pääsee Kristus-ruumiisen
ja hänen hallitukseen.
Oi, kuinka kirkas toivo on
nyt meidän sydämissä.
Se valkeus meidän teillä on
ja loisto askelissa.
Vain hetken tuskaa kannamme —
on uhri suoritettu;
me silloin matkan päätämme.
On kruunu saavutettu.