KOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.
Leveä kadotuksen tie. — Ahdas elämän tie, — Mitä on elämä. — Jumalallinen luonto. — Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon välillä. — Palkinto kaidan tien lopussa. — Korkea kutsu on rajotettu evankeliseen aikaan. — Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. — Pyhyyden yleinen tie.
"Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". — Matt. 7: 13, 14.
"Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan". — Jes. 35: 8, 9.
Raamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: "leveään tiehen", "ahtaaseen tiehen" ja "raivattuun tiehen".
Leveä kadotuksen tie.
Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle ihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä tiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän tämän tien pään — kuoleman.
Vuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut sileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella turmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä liukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule alituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin vastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän — kuolemaan — yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen.
Kuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää alaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat kääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa takasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien ponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet hyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa hallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla leveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti tien, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että edellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin tuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta ja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa ylösnousemusta kuolemasta ja turmeluksesta, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2 Tim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon elämän — koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion ja uhrin perustuksella — ja heidän opistaan selviää, että monet esikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat he päivänvaloon kuolemattomuuden, sen palkinnon, jonka korkea kutsu tarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle.
Joskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus paeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota varteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja vastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella ottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen olotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, "jolla vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon — henkiseen luontoon." Tämän uuden tien, joka "vihittiin meille", kuninkaalliselle pappiskunnalle (Hebr. 10: 20), kutsui Herra.