Jokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai "maailmassa" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen, huomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta suunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan viisauden — joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät paljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen "maailma" ("taivaat ja maa", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa, niin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin "nykyisessä pahassa maailmassa", josta Herra sanoo, että Saatana on sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen maailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä ei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät valoa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän kuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun paikat viittaavat siihen, että ensimäistä "maailmaa", tai ennen vedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat enkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja turmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa, niin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä heidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa luomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita tätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista viittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen lopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan nykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): "Ei hän tulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut." Ei, sitä maailmaa tulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja sentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi kuin "nykyisen pahan maailman", vaan tulee se menestymään paremmin kuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota "hoitivat enkelit", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä, että ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja oikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti koko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta. — 1 Moos. 7: 13.
"Nykyisessä pahassa maailmassa" saa ihminen koettaa hallita itseään, mutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, "tämän maailman ruhtinaan", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja vehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon tänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten yritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään tuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen ole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun pelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat harrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet tuloksettomat.
Toisen näistä suurista hallituksista, B, muodostaa kolme selvästi erotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin Jumalan suunnitelmassa.
Aikakautena D kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain puoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat.
Aikakausi E on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa seurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään hänen erityiseen huomaansa uskottuina — "omaisuuden kansana". Heitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: "Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta," (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä seurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset, jotka annettiin heille, olivat esikuvia "paremmista lupauksista", jotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi meidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen. Heidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei todellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois syntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, F, ovat meillä "paremmat uhrit", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit. Meillä on tuo "kuninkaallinen pappeus", jonka muodostavat kaikki ne, jotka uhraavat itsensä Jumalalle "eläväksi uhriksi", joka on pyhä ja otollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on "meidän tunnustuksemme ylimmäinen pappi". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme ne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. — Hebr. 10: 1.
Evankeliumin aikakausi, F, on se aikakausi, jolloin Kristuksen ruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille elämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden kautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa yhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla kosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko he halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen, joka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi, jotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä ylösnousemisessaan. — Ps. 17: 15.
Kolmannen suuren hallituskauden, G, tulee muodostamaan monta aikakautta — "tulevat aikakaudet". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi (milleniumi), G, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä tietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva ja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön tuon "kaiken ennalleenasettamisen", josta on puhuttu kaikkien pyhien profeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19—21.) Tänä aikana tulevat synti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä "hänen [Kristuksen] on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle… Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" [aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo suuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen ruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten hän on luvannut, sanoen: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni kanssa hänen valtaistuimelleen." — Ilm. 3: 21.
"Tulevat aikakaudet," H, jotka seuraavat suurta ennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden ja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä niiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt elämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja siunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia.
Kullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn alkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen, jossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa oleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen alusta, kun Jumalan henki hänet voiteli (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29 j.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen päättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä molemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta osottaa.
Juutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme ja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan, sanoen: "Teidän huoneenne jätetään teille autioksi". (Matt. 23: 38.) Kuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen rajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan selitys (Dan. 9: 24—27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta heitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli tapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden, vaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa teurastusuhrin ja ruokauhrin — kolme ja puoli vuotta ennen noiden seitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui Juudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova luonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien merkitystä.