Juutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun seitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja puoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia saarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10: 45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon juutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi tunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä seuraavana suurena hädän aikana.

Tänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi. Tämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella "Jumalan Kristusta" — päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On siis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus voideltiin "pyhällä hengellä ja voimalla" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22; 4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa nähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin.

Evankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin "elonkorjuu", jolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa — evankeliumin aikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa. Evankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai "varjo", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun seitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten lihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme tässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on sama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko maailmaan ulottuva hädän ("tulen") aikakausi pahan rankaisemista varten ja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme edempänä.

Tie kirkkauteen.

K, L, M, N, P, R esittävät kukin eri tasoja. N on täydellisen inhimillisen luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän teki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen turmeluksen tai synnin tasoon, R, jolla kaikki hänen jälkeläisensä syntyvät. Tämä taso vastaa tuota "leveätä tietä", joka johtaa kadotukseen. P merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa, joka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se ei ollut todellinen täydellisyys, sillä "laki ei tee täydelliseksi." — Hebr. 7: 19.

N merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa, jonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin vanhurskautettujen henkilöiden asemaa. "Kristus kuoli meidän synteimme tähden, kirjotusten mukaan", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen — kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun suoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan — lasketaan siis uskon perustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä ihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan kannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen lunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, N. Tämä on ainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen kanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen — inhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk. 3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan. Kaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen suoritetun lunastustyön, pidetään tai lasketaan uskon kautta ennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että heillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa.

Evankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen vanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella heidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että heidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä tulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän lunastajastaan. Osa uskovaisia — vanhurskautettuja ihmisiä — tyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä anteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä äänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan rakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän lunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu itselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: "Herra, mitä sinä tahdot, että minun pitää tehdä?" Heille vastaa Herra Paavalin kautta, joka sanoo: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." (Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä antamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän tulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden, jonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei myöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden tai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä, joka osti meidät omalla kalliilla verellään.

Mutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä kuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta, voimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että ainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita uhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei tietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun sukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet vaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut siitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä on kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa) saviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin olevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me tulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella, että Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän synneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme.

Niin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat sitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään häväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita, jotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: "elämän kruunua", "voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa", ja "sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin". Siitä silmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei heitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden sanan kautta — ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi lapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun he ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on vielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan sikiytyneet, vaan eivät vielä hengestä syntyneet, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai sikiö-tilassa, tasolla M — hengellisen sikiämisen tasolla. Koska he ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi, vaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka kerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai laskeneet sen kuolleeksi — eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä ja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja tarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä "te ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä". (2 Kor. 5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin "te olette (inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa."

Taso L esittää täydellistä henkistä olemassaolotasoa, mutta ennenkuin tämä taso, L, saavutetaan, täytyy meidän liittomme ehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa sekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia täyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä — pitää meidän ruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja tehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon L:ään tulemista kutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään henkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle sitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden "elonkorjuussa" tai lopussa. "Kristuksessa kuolleet nousevat ensin ylös". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä — tulemme täydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiset ruumiit (sillä "tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka nyt ovat meihin takertuneet).