Täydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen ylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen — tasoon K. Me emme tässä tarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa L saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana Kristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä tavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme kaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman "ihanuudesta" — saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, niinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin Voiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason K.

Tarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys Jumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme pyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin hyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen.

Aadam oli täydellinen olento, pyramiidi a. Huomaa sen paikka tasolla N, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla R, joka esittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa, löytyy pyramiidi ilman huippua, b, epätäydellinen kuvio, joka esittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään — siveellisesti turmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja.

Aabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se on, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi, C, tasolla N. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen ja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon R; mutta Paavali selittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on, Jumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon kautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti turmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon N; mutta vaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän siihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan kanssa kuten "ystävä". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä (synnittömällä) tasolla N, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän ystävänsä; mutta syntiset (tasolla R) ovat vihollisuussuhteessa Jumalaa kohtaan — "vihollisia pahojen töitten kautta".

Vedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva d, edelleen tasolla R — vielä vihollisuudessa — ja se jää siihen asemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut ja tuhatvuosikausi alkaa.

"Luonnollinen Israel" oli juutalaisena aikakautena, kun esikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei todellisesti, vaan esikuvallisesti, "sillä ei laki tee täydelliseksi" — Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel, e, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla P, joka kesti lain antamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja naulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen, kun alkoivat "paremmat uhrit" — paremmat kuin juutalaisten esikuvat — jotka todellakin "ottavat pois maailman synnin" ja todellakin "tekevät ne täydellisiksi, jotka uhraavat." — Hebr. 10:1.

Sitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia, kun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, "oikeat israelilaiset", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa, että hän, erotettuaan nisut, "poltti ruumenet" [hyljätyn osan tätä järjestelmää] "sammumattomalla tulella", merkitään kuviolla f. Se oli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22; 1 Tess. 2: 16.

Jeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g), jätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan ihmiseksi, jotta hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan lain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja elämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen ihminen kuolisi ihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään muulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän suorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen kuolema, joka ei koskaan voi "ottaa pois syntejä". Sentähden tuli hän, jota kutsutaan "Jumalan luomisen aluksi", ihmiseksi, "tuli lihaksi", jotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa meidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin ei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu ihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli "pyhä, viaton, saastaton, syntisistä erotettu". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on — "syntisen lihan kaltaisuuden" — ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen kaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai epätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti osaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen heidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa, terveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että "hän otti päälleen sairautemme ja kantoi tautimme", ja "hänestä lähti voimaa [elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki". — Mark. 5: 30; Luuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4.

Ollen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: "Katso, minä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni", ja hän symboliseerasi (esikuvasi) vihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki oman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan edessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja voimallaan — kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli hänet.

Tämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon — jumalalliseen luontoon —, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun hän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa — inhimillisen luonnon uhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä elinehdoista ja esittää sitä pyramiidi h, tasossa M, joka on hengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja puoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa päättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet eloon — henkisen olennon täydellisyyteen (i, tasossa L,) joka oli syntynyt hengestä, ollen "kuolleista nousseiden esikoinen". "Mikä hengestä on syntynyt on henki." Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan henki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä.