On totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä ihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan ja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut ihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi mennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä kukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. "Niin on laita jokaisen, joka on syntynyt hengestä." — Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26.

Aina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi, laskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin uuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun hän saavutti täydellisen henkitason, L, ja nousi ylös varustettuna henkisellä ruumiilla.

Neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan luo korkeuteen — jumalallisen kirkkauden tasoon, K, (pyramiidi k). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (l), "istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan", ja on ollut maan päällä olevan seurakunnan pää — sen hallitsija ja johtaja. Koko evankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja koettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa tulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis yhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan (taso K), kun oikea aika tulee.

Seurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies ja Herra on ottanut, joka "on antanut meille esikuvan, jotta me hänen askeleissaan vaeltaisimme" ainoastaan sillä erotuksella, että seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli Herramme inhimillisen täydellisyyden tasoon, N, kun me kaikki, jotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, R — synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa Jumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä, että me vanhurskautetaan ja siten pääsemme tasoon N. Kuinka tämä tapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä töitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden "Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus, ollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme". (Room. 5, 8.) Ehto, jolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen tason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti ja nosti meidät "uskon kautta hänen vereensä" siihen täydellisyyden tasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. "Me olemme vanhurskautetut [nostetut tasoon N] uskon kautta. Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa" (Room. 5: 1) ja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina inhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus olivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun sitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi. Tämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla Jumalan sanaan, joka sanoo: te olette "ostetut", "lunastetut", vapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme moitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon kautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui siihen, että meidän syntimme laskettiin hänen päällensä, jotta hän suorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme, ikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa lasketaan siis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen lunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset, jotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa meidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä voimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja ilo tulevat varmaan — "aikanaan".

Mutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin ei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä olentoja. [Luonto sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa merkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on pahan luontoinen. Oikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on "sangen hyvä", maallinen kuva jumalallisesta luonnosta. Siten on jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on turmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e., ja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty sanaa luonto sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen kautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja siunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle luonnollemme — Jumalan maalliselle kuvalle.] Me olemme vapautetut kurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan nähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme inhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille kuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut "kanssaperillisten" "pienen lauman", sanoen: "Minun poikani anna minulle sydämmesi" — se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset voimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut sinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan tasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla on ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis — joka oli Isän "olennon täydellinen kuva". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista toiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata inhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon minä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin sukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät "osallisiksi Jumalan luonnosta" — Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen kanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te myös hänen kanssaan kirkastuisitte.

Ne, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin aikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä raskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla, joka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän töitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme Jeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me uskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä, nostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon N. Mutta päästäksemme nyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme, sillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta jos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon perustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu) kantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan edessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me lupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle suurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on tai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle — pyhäksi ja Kristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä jumalanpalveluksemme.

Jättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että minä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni j.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta, kuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää kaikkemme hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä hyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta erittäinkin uskon veljiä kohtaan — palvellen heitä hengellisellä ja ruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai maallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan. Kun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme saavuttaneet tason M; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman kautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko liittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen kauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä ja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat Jeesuksen jäljissä, niin:

"Äl' kuule, taisto laukes' ja pääsit voittohon! Päämäärä vasta aukes', kun kruunu päässäs' on."

Kruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme taistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen. Siihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja suitsutuksen päivittäin nousta — uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan edessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.

Ne "nukkuneet", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään henkiolentoina, tasoon L, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät ja ovat jälellä Herran tulemisessa, "muutetaan" samaan henkiseen olemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään "nuku", joskin "muutos" vaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat syntyneet hengestä, eivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan taivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. — 1 Kor. 15: 44, 52.