Nyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat jumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi nähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö sitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen vapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi aikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden hedelmiä.
Nämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää maailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta, jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä näyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä valtakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin esitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja ahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta (kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel sanoo: "Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta petoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli jalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet… Ja katso toinen peto oli karhun muotoinen… Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin kaltainen… Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen pedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se jaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli kymmenen sarvea." — Dan. 7: 2—7.
Kolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun; ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen j.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä tutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan, lähemmät omituisuudet.
Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: "Sen jälkeen näin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä… ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä tarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs pieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka puhui suuria asioita." — Dan. 7: 7, 8.
Tässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se jakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni sarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen kirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista kasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes roomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit, itäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä voisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa, erittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät, jotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu — sen lausunnot, vaatimukset j.n.e.
Tälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna mitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja pantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea, ettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli Johannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon (hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä kuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä "perkeleeksi". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan nimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin pirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan pakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä Saatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä ikäänkuin valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui pakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana — Kristuksen valtakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan "perkeleeksi", ei mitenkään todista henkilöllisen perkeleen olemassaoloa vastaan; pikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin tunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,]
Annettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen pedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven suhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli tuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli vähenevä, kunnes petoeläin tulisi hävitetyksi.
Tämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan vielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan joukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään "Herran päivänä", joka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista varten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä ole käsitelty. Paavillisen sarven hävittäminen tulee kuitenkin tapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin, kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta vallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen maallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti sen viimeiset rippeet.
Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret sanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen kukistumistaan, paavit julistettiin erehtymättömiksi. Kaikki tämä mainitaan ennustuksessa: "Minä näin sitten [s.o. sen jälkeen, kun sarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden suurten puheitten äänen tähden, joita se sarvi puhui." — Dan. 7: 11.
Täten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme nähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa niiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on kirjotettu seuraavin sanoin: "Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja sen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi." Tappaminen ja polttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten järjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12 värssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien välillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen toisensa jälkeen valtansa, lakkasivat olemasta maailman valtoja, ilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää vuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään. Niin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä eläimistä. Se tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja hävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. — Dan.