Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet, voitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu näiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan ja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet hallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä — lakeja, jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja kauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia, joilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka epätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten laitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia tällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan siveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella voittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset.

Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat olleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt suurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien, turmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi ponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä. Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana. Tyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan ennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan Jumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon lisääntyessä.

Ne hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet kansan keskinkertaista kykyä hallita itseään. Vieläpä siellä, missä on ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot ovat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet toimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä aina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa ylempänä.

Jos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan tahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa. Vapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin helposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa itseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle. Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun ihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata selvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos nopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä muutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on se luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime aikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä levenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440 ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen monistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä seuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut kansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä asioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä mahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi — ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä "varustautumisen päivänä", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin pystyttää maan päälle.

Tiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon tunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille kuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli syrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen äärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet, miten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian, ja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan luokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa, joka on tyydyttävä kaikkien kansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä epäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset ilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja hyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja "silloin tulee kaikkein pakanain toivo" — Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa kirkkaudessa. — Hagg. 2: 7.

Koska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen, eivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan. Päin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset esivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn vallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja antamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he henkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä millään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1—7), ellei ne olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra Jeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he olivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään tavalla osaa.

Jumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman hallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen kokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia Jumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja niitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin, ei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka tämän maailman valtakunnissa myönnetään muukalaisille. Heidän tehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa tai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja kokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on antava meille valtakunnan. Totisen seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, — niin vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt. Kuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja apostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan, antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei seurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa. Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa kautta, antamalla valonsa valaista; ja siten nuhtelee totuuden henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä rakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä, sekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia, jotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä tavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa olla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa.

Jumalan seurakunnan täytyy käyttää koko huomionsa ja voimansa Jumalan valtakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita Raamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti, niin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen elämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla. Samoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole siihen aikaa.

Kohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän kiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka oli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta Kristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen mukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta. Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa seurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä onnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja kuningatar. — Ilm. 17: 3-5; 18: 7.

Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli kunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja, vainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen uuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia järjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa, pettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta oli tullut, ja Kristusta, kuningasta, edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan kuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se "juovutti" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen aikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä, jotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu valtuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat.